Kalju puoliskoni on hukassa

Piilotin karkit ja suklaat itseltäni. Tai no piilotin ja piilotin, laitoin vain niin korkealle etten saa niitä ilman jakkaraa. Jakkara toimii yöpöytänä ja sen päällä on lamppu, joten on hyvin epätodennäköistä, että kovin usein jaksaisin raahata itseni makeisten luo.

Autokoulu on aloitettu, ja kangistumme jokaisella teoriatunnilla kauhusta. Ensimmäinen ajotunti koittaa 16. joulukuuta, vielä siis ihan tarpeeksi aikaa panikoida. Ajo-opettajalla on varmaan tosi mukavaa istua vierellä kun huudan.

Myös tanssitreenit on aloitettu. Itsellä on mennyt oikeastaan ihan siedettävästi, parilla ei välttämättä ole niin mukavaa... Kyllä, valssiaskeleet on osattava. Niitä on opetettu jo peruskoulussa ja lukiolaisen on turha enää yrittää tanssia junttivalssia.

Kiinatilauksista 2/3 on saapunut. Olen ollut tyytyväinen söpöimpään mekkoon ikinä, sekä myös äidin joululahjaan. Kuitenkin eniten kaipaamani ja ensimmäisenä lähetetty tabletin suojakuori on edelleen jossain maailmalla. Olisihan se ihan jees saada vaikka jouluksi tai jotain.

Nyt kun olen vihdoin päättänyt päästää asuntooni ihmisiä (toki vain jos minä haluan, ei jos joku toinen haluaa eli turha tulla inisemään) on alkanut majoituspaniikki. Omistan sohvasängyn ja kaksi ilmapatjaa. Toinen ilmapatjoista on oikeastaan jo käyttökelvoton, sillä se tyhjenee yön aikana miltei kokonaan. Siispä sain idean metsästää parvisänkyä. Ja nyt sitä on tullut metsästettyä koko viikko. Näyttää kuitenki siltä, etten ole ainoa parvisängynmetsästäjä, sillä useimmat ilmoituksista katoavat 24 tunnin sisällä julkaisusta.

Päämäärätön blogiteksti, joka on kirjoitettu kaljua puoliskoa odotellessa on hyvä päättää Youtube-videoon joka ei millään tavalla liity tekstin sisältöön. Oon vaan liian intohimoton blogiani kohtaan.

Materiaa

Jo KOLME viikkoa sitten minulla oli syysloma. Syyslomani vietin sukulaisteni ilona Ruotsissa, tarkemmin ottaen Uppsalassa. Kuvia ei ole, sillä tänä vuonna reissu ei yllättäen ollutkaan suuri nähtävyyskiertomatka. Ei tullut mukaan edes sitä hyvää siirappia, mutta sentään punssirullia parikymmentä. Tosin viime viikonloppuna käydessäni kotona sain huomata äitini ahmineen puolet niistä. Paluulaivaan lähdettäessä minulla oli käteisenä enemmän kruunuja kuin Ruotsiin tullessa. Mukaani Ruotsista kuitenkin tarttui ah upean täydellinen vaatekappale, sekä wanhojentanssikengät.

Syysloman jälkeen aika kului Halloween-asun suunnitteluun. Lievästi harmitti kun halloween-tapahtumaamme edeltävänä päivänä raahauduin iltayhdeksältä kotiin, ja tajusin millaisen puvun olisin oikeasti halunnut.

Muutamien kokeilujen jälkeen päädyin jostain syystä Samaraan:

Ovelasti esitin Jeesusta saatuani koulun mysteeripömpeliin toimivan diaesityksen... Hertta oli julmuri ja käski poistaa kuvani

Nuo laadukkaammat kuvat ovatkin sitten ah ihanaisen Hertta Lehtovirran ottamia. Nassukuva on otettu päivän jo edettyä, eli naamastani (ja kaikista muistakin ruumiinosista) oli siihen mennessä ehtinyt irtoamaan paljon väriä ja vahaa käsiin, hiuksiin, sekä Hertan läppäriin...

Tahrimassa Hertan läpyskää neidin kuvaillessa vieressä... © Werner Enbom

Toissapäivänä sain wanhojentanssimekkoni raahattua ompelimoon Birch Sewer BSW Oy. En ole varmaan koskaan ennen saanut niin hyvää asiakaspalvelua. Paikan omistaja esitteli tekemiään pukuja, työtilat kahvihuoneen (nappilan) mukaan lukien sekä kuvat lastensa häistä ja lastenlapsista. Koska ompelimossa on tuotettu pukuja esimerkiksi linnanjuhliin, tuleva hinta kammottaa minua hieman. Omistajan ollessa niin innokas unohdin täysin kysyä asiasta. Seuraava tapaaminen on kuitenkin sovittu parin viikon päähän. Silloin pääsee tutkailemaan helmaan tehtäviä muutoksia.

Sain viikonloppuna isoäidiltäni käyttöön tabletin, joka on vähemmän suosittua merkkiä, eli Suomesta (eli Helsingin keskustasta) siihen ei oikeastaan taida löytyä kuoria. Suojakalvon kai saa jostain leikeltyä, mutta kuorien kanssa sillekään ei olisi tarvetta. Niinpä tilasin sellaiset Kiinasta. Siinä samassa tuli tilailtua vähän muutakin eli eräs vaatekappale ja pieni joululahjaidea äidille, koska se on kitissyt asiasta en edes muista kuinka monta vuotta. Ihan vain huviksi ja kun ei niitä toimituskulujakaan tullut. Saa nähdä mitä tulee, jos tulee. Toimitusaika taisi olla kahdesta viikosta kahteen kuukauteen, niin kauan jännitystä...

Min svenska är inte bra

Jag är i Sverige och jag kan inte tala svenska och jag har ont i huvudet och jag är hungrig men jag har en dator så jag är glad.

Ei tullut kymppiä

Matikka meni ihan hyvin, toki opiskelu meni kuvan näyttämällä tavalla. Kokeen jälkeen oli upea fiilis ja uskoin saavani vain huolimattomuusvirheitä. Koetta tehdessä olin kuin tulessa, kaikki oli hallinnassa. Totuus oli toisenlainen. Kaikki ei ollutkaan hallinnassa. Toki en ole lukion saanut matikasta tuon parempaa arvosanaa, mutten olisi uskonut kusevani kokonaista tehtävää. Toki olisin saanut saman arvosanan jos olisin pyöristänyt kuudessa tehtävässä väärin tai vastaavaa. No, pitkän matematiikan kutoskurssi on nyt kuitenkin hyvässä hallinnassa, nyt opin ainakin miten erästä tehtävää EI tule tehdä. Derivaattakurssi tulee menemään paremmin. Tosin, kai sitä pitää olla enemmän kuin tyytyväinen jos 7/8 tehtävistä poiki täydet pisteet.

Olen ollut yhyy sairaana yhyy taas. Onko minulla ohjeita miten selätät taudin? No ei ole. Paitsi että hyvä palvelu, eli puolisko tekemässä työt, helpottaa oloa. Koeviikolla taudista on kai huono yrittää parantua, lepääminenhän ei onnistu helposti, kun mielessä aina vain seuraavan päivän koe. Kouluun on pakko raahautua (jos siis ei ole ihania vanhempia jotka tottakai soittavat opettajallesi heti kun ajatus ei enää kulje), ellei halua käydä kurssia uudelleen. Uudelleenkäytävät kurssit eivät sovi opintosuunnitelmaani, jos haluan päästä kolmessa vuodessa läpi.

Ja sitten voin siirtyä aiheista tärkeimpään eli ah, wanhoihin. Enkä ole yrittänyt kirjoittaa aiheesta kuin 500 000 kertaa. Minulla on jo:
(x) pari
(x) mekko
( ) kengät
(/) korut
(x) kampausidea
( ) aika kampaajalle
( ) meikistä idea
(x) kynsistä idea
( ) tanssitaito
( ) rytmitaju
( ) lihaskunto

Mekon PITI näyttää tältä:

Todellisuudessa väri oli kuitenkin jotain ihan muuta, mutta asiasta oli sovittu, kun violetin kankaan puute oli huomattu:

Mekossa piti myös olla nyöritys, mutta nunnatätini oli jotenkin onnistunut unohtamaan asian ja nyt pitäisi löytää joku mukava pukuompelija, joka vaihtaisi vetoketjun nyöreihin opiskelijaystävällisellä hinnalla. 

Shit man I have no time for this

Hyi koulutöitä. Hyi koeviikko. Hyi gynen käsittely.

Voin kertoa teillä tarinan pöydästäni. Niin, minulla on nyt ruokapöytä. Tosin tällä hetkellä se vain tönöttää keskellä huonetta, koska laiskuuteni ei salli minun siirtää sitä mihinkään. Pöydän lisäksi löytyy myös kaksi tuolia, tosin toinen niistä on hyvin hutera ja siitä lähtee jalat irti. Pöydän löysin aivan yllättäen palatessani koululle Työväenasuntomuseolta, joka etäisesti muistutti ah niin ihanaa alakouluani Seikowia. Tepastelin ensin pitkin Vaasan-, sitten Kustaan- ja lopuksi Helsinginkatua ja olin kääntymässä kohti koululleni johtavaa ylämäkeä, jolloin näin sen. Pöytä siinä kadun kulmassa ja joku pulsu tutkimassa siinä ollutta lappua. Pulsun jatkettua matkaansa menin sitten itsekin tutkailemaan kalustetta. Kun löydän pöydän, jollaista olen etsinyt muutaman kuukauden, ja siinä lukee "SAA OTTAA", niin mitä tapahtuukaan? No minä tottakai otan sen heti paikalla vaikka kuinka tulisi poissaolo fysiikasta. Istahdinpahan pöydän päälle, soitin alastomalle puoliskolle että tules kantoavuksi, mutta herra lähti vaatteet päälle saatuaan liitelemään väärään suuntaan. No, raahasin siinä sitten yksikseni hyvin epätoivoisesti pöytää sen 150m kunnes eräs viileä venäläinen kokki hyökkäsi kantoavukseni. Puolisko sentään ilmaantui rappukäytävään ja pöytä saatiin kannettua asuntooni. Tämän jälkeen ryntäsin oppitunnilleni, enkä edes saanut poissaolomerkintää.

Koska sanoin päästäväni ihmisiä asuntooni pöydän hankittuani, pääsi, ah, aina niin ihana Joonas nauttimaan Kallion virtsaisesta ilmasta luoksemme viikonlopuksi. Tuon viikonlopun jälkeen opin, että kyllä, sänkyyni mahtuu ihan hyvin kolme ihmistä nukkumaan, mutta se ei välttämättä ole niin mukavaa korkean lämpötilan vuoksi. Hikiyön jälkeen Joonas siirtyi lattialle ilmapatjalle vääntelehtimään meluisasti, ja keittiöön viiltelemään entiedämiten peukaloaan leipäveitsellä. Eikä minulla edelleenkään ole sitä desinfiointiainetta.

Saimme koulun alkaessa opinto-oppaamme kalenterin muodossa. Nyt kun on alkanut merkitä kalenteriin erilaisia tapahtumia, on ollut hämmentävää huomata kuinka täynnä viikkoni voivatkaan olla. On ollut hallituksen ja valtuuston kokoukset ja niistä tulleet nakitukset, ympäristöraadin tempaukset (jotka olen jättänyt väliin hommatakseni puoliskolle leipää tai mennäkseni labraan sorkittavaksi), messut, hautajaiset, info-tilaisuudet, työkeikkoja joko EF:lle tai Ukiin, koulutehtävien määräpäiviä ja lääkärikäyntejä. Loppuaika kuluu ruokaan (sen hankintaan, valmistukseen, syömiseen ja säilömiseen) sekä koneiluun ja niin opiskelu jää turhan vähäiseksi. En osaa tehdä läksyjä/lukea kirjaa ja skypetellä samaan aikaan kun kuitenkin eksyn selaimeen. No, tänään sain huomata, etteivät menetelmäni johda mihinkään hyvään. Fysiikan koe penkin alle, mutta koska mitä todennäköisimmin pääsen läpi, ei uusintamahdollisuutta ole. Jos olisin jättänyt kokeen tekemisen toiseen tehtävään, olisin päässyt uusimaan. Harmikseni olenkin ensi jaksossa iltakuuteen asti koulussa, eli ei jakson aikana tulisi edes uusintaan luettua. En kuitenkaan muista panostaneeni pitkiin aikoihin mihinkään niin paljon kuin tähän, mutta tällä kertaa ei vain sujunut. Voin vain toivoa, että osaisin edes matikkaa.

Laiskottaa

Veera haasteli jo ties kuinka monta miljoonaa vuotta sitten ja nyt vaivaudun vain vastaamaan koska olen mielestäni tehnyt työni jo kerran.

SÄÄNNÖT
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää tehdä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Ei takaisin haastamista 11 ASIAA ITSESTÄNI


11 KYSYMYSTÄ HAASTETTAVILLE
 1. Lempivaatekauppa?
- Newyorker
 2. Minkä väriset hiukset sulla on luonnostaan?
-Tummanruskeet
 3. Missä koulussa olet ja millä luokalla?
- Helsingin kuvataidelukio, 12A (eli toinen vuosikurssi jeejee)
 4. Ketä on sinulle tärkein ihminen maailmassa?
- Minä. Sen jälkeen mahdollisesti Matias koska oon julmuri ja annan sen nauttia suuremmasta luottamuksesta kuin mitä kaverit saa yhyy.
 5. Missä olet hyvä?
- Syömisessä, nukkumisessa, laiskottelemisessa, asioiden viime tippaan jättämisessä. Jos verrataan peruskoululaiseen niin oon ihan ok piirtämään, jos verrataan toiseen kouluni oppilaaseen niin no way.
 6. Mitä toivot eniten tällä hetkellä?
- Et koeviikkoo ei olis olemassakaa ja ylppärit ois vast 10 vuoden pääst.
 7. Parasta kesässä 2013?
- Palkkapäivät ja ruoka. En oikeesti tiiä mitää ku olin vaa töis.
 8. Onko sinulla parasta ystävää? Ketä hän on?
- Jos vaa sanon ei ku en haluu asettaa ketää ykköseks ku oon nynny.
 9. Lempielokuva(t)?
- Tim Burtonin ohjaamat pääsee aika korkeil sijoil.
 10. Minne maahan voisit muuttaa?
- Ruotsiin. Olis varmaan helpompi vastata, jos olis käynyt useammassa maassa.
 11. Katsoitko yleisurheilun MM-kisoja 2013?
- Kyllä, ainakin keihäskisan ja vähän juoksuja.

Voih eih

Epätoivoinen huudahdus ja loma on loppu. Tämä on viimeinen päivä. Lomaa itselleni oikeasti kertyi ehkä viikko tai pari. Ja Helsingissä olen ehtinyt olemaan jo miltei kaksi vuorokautta. Noh, on ne työt ihan ok kun rahaa tuli aika kivoja summia, mutta kun eilenkin meni 60 euroa en oikeastaan tiedä mihin. Heräteostoksiin? Jotenkin sellainen tunne että näin saattoi käydä myös vuosi sitten. Tosin vuosi sitten hilasin itseni ensimmäisenä Helsinki-sunnuntainani kirkkoon. Ostin nyt sitten matkakortillekin kauden mutta pyllyni pysyy aika hyvin kiinni penkissä.

Tein kyllä kesälistan, mutta siitä suuri osa jäi toteuttamatta. Oikeastaan, suurin osa asioista ei vaadi toteutuakseen kesää, joten voin ihan hyvin yrittää jatkaa toteuttamista vaikka loppuvuoden. Tai loppulukioajan. Kai voin kesääni olla ihan tyytyväinen, se sisälsi mukavan työjakson Valmet Automotivella, ylitöitä jäätelökioskilla, opiskelukaverin vierailun Ugissa, wanhojenmekon saapumisen, hyvää ruokaa puoliskon luona, nachopizzaa, pari juustokakkua, kavereiden seuraa, juomapelin, sohvatorkkumisia, erimielisyyksiä ja sellaista kivaa läheisyyttä.

Tulevan syksyn tavoitteet:
- Nostaa ma fy ja ke numerot ysiin.
- Jouluna tilillä vielä vähintään 700e
- Pysyä nykyisissä mitoissa tai kaventua. Ihan vain mekon vuoksi.
- Stressata vähemmän.
- Jaksaa enemmän.

Koska olen tähän asti nätisti istunut sisällä, taitaa olla vihdoin aika nostaa se pylly penkistä.

I want to go to IKEA

polyvore vanmailee

just felt like this by pussisi featuring high heel wedge shoes

Taas kaikki aivan upeasti ja mainiosti ja onnellisesti -postaus

Tällä viikolla oon tehny ylitöitä. Omien vuorojen lisäks sijaistanu kaks vuoroo, huomenna vielä kolmas. Sen jälkeen jäätelökioski vaihtuu autotehtaaksi ja työajat on  ma - pe klo 7 - 14 kahden viikon ajan. Jonkun mukaan pelkkää siivousta, kattoo ny. Sentään palkkapäivä maanantaina ja tilille pitäisi ilmaantua runsas 800e. Sillä ja autotehtaan parilla sadalla ja loppukesän kioskitöillä pitäisi elellä sitten ensi kevääseen asti. Onneksi vuodenvaihteessa alkaa tulla tukea lisää ja isoäiti varmaan maksaa vuokrasta puolet. Ja sit on ne puoliskon ruoat ku en itse tajua ostaa/tehdä mitään.

Työväsymyksestä ja kivuista huolimatta nyt on onnellinen fiilis. Kolme viikkoa kului omituisessa alakulossa, mutta nyt se on karannut jonnekin. Vaikkei puoliskoakaan näy kuin ehkä kerran pari viikossa.

Nyt on hyvä hetki olla onnellinen koska

- luotan puoliskooni. Sokeasti. Kun ei alkuvuodesta ollut luottamus ihan silleen ku oli menneisyysahdinko ja kaikkea.

- puolisko tulee syksyllä mun luo ja on enemmän ku vaan sen pöhnäsen viikon. Ja se on vaan niin parasta kun voi mennä jonkun kanssa nukkumaan ja herätä saman henkilön vierestä ja kun tulee koulusta kotiin, niin siellä on joku. Joku, jolle on väliä et kans tuun. Ei tarvitse olla yksin ja istua päivät pitkät koneella ja tuntea ettei ikinä saa mitään hyvää tehtyä.

- maanantaina en ole enää köyhä ja viikon päästä tulee tanssimekko. Materialismionnellisuus on kylä ihan mukavaa joskus.

- kädestä tulee verta eli olen siis elossa. En vain tiedä miksi sitä verta oikein tulee.

down

Mitä on tämä sanoinkuvaamattoman syvä alakulo, joka vie otteeni olemassaolon tunteesta ja ajaa vain sängyn pohjalle? Vajoan vain lisää ja pelottaa. 

Jussi: kalja, insesti ja kännipuhelu

Muistelkaamme nyt viime vuoden juhannusrunoani:

Hyvää jusjusjushia

Muista pientä pushia

Kuulemma lupa nushia

Mut ei George Bushia.

So you decided to kill me

Looren päätti tappaa mut haasteellaan. Ah, tässä se tulee:

Haaste menee siis näin:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä,

joilla on alle 200 lukijaa.

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen.

Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

Haasteeseen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.

Ei takaisin haastamista!

Faktat:

1. Yritin kerran sekstailla, se päättyi siihen, että miltei pyörryin. Kahdesti.

2. Mulla on surkea muisti, mutta sentään se on parempi kuin Severillä.

3. Olin aika jumalattoman sairaan näköinen vuonna 2011, luita törrötti joka kohdasta.

4. Olen syönyt e-pillereitä yli kaksi vuotta ja vasta nyt alkaa tulla jotain ongelmia. Tosin veritulppaa ei ole vielä näkynyt.

5. Tykkään laulaa ja oon ylivoimainen ultrastarissa ainakin vielä mutten todellakaan laula puoliskolle, tai edes hyräile sille.

6. Haluan prinsessahäät mutten todellakaan missään kirkossa.

7. Tililläni on tällä hetkellä massiiviset 25 euroa.

8. Mulla on aika vähän luomia, ainakin verrattuna puoliskoon.

9. Minusta Nigella Lawson on upea kokki, miltei mun idoli. Myös Jamie Oliver on jees, ainakin jollain tasolla.

10. No en oo kauheen ihmisihminen. Vähän niinkuin joku ei ole kissaihminen. Paitsi että puolisko menee kyllä paremmin kuin muut. Tai kai se vähän pakko, jos sitä meinaa joskus nähdä joka päivä samassa kämpässä. 

11. Olen käynyt Suomen lisäksi vain neljässä maassa.

Loorenin kysymykset:

1. Mansikka vai mustikka?
- Mansikka

2. Hulluin juttu mitä olet ikinä tehnyt?
- Muuttanut 16-vuotiaana yksin täysin tuntemattomaan kaupunkiin tuntemattomien ihmisten keskelle.

3. Miksi innostuit bloggaamisesta?
- Aloitin kun oli 9v eli en oikeastaan osaa sanoa. En kai halunnut perinteistäkään päiväkirjaa.

4. Oletko taikauskoinen?
- Enpä kai

5. Mitä haluisit huomenna tapahtuvan?
- Koko päivä aurinkoa.

6. Lempi kynsilakka?
- Ei oikeestaa oo.

7. Jos koristelet lakkauksia niin mikä on lemppari koristelu muoto?
- En koristele.

8. Erityistaito?
- Yleinen parhaus. Lisäks oon hyvä leipomaan.

9. Kenen ihmisen olemassa olo on ollut erityisen tärkeä viime aikoina?
- Puoliskon...? Itseni? Sauli Niinistön?

10. Edelliseen kysymykseen liittyen: miksi juuri hän?
- No koska puolisko on vaan upea, ilman mua mikään ei ois tärkeetä ja Sauli Niinistö on sentään Suomen tasavallan presidentti!

11. Ihanin asia huoneessa/asunnossa?
- Elämänkumppani.

Mun 11 kysymystä:

1. Haluaisitko kuulua kymppikerhoon? Nauti likaisuudestani.
2. Miksi/Mikset? Ks. edellinen.
3. Millaisesta ateriasta unelmoit? Ja ei, et voi väittää ettet halua syödä enää ikinä mitään hyvää.
4. Milloin kerrot/kerroit vanhemmillesi olevasi hetero/homo/bi/trans/pan/a/mikälieseksuaali?
5. Mistä saa parhaat ranskalaiset perunat?
6. Lempipokemon? Ei, et voi väittää ettet ole ikinä kuullut edes Pikachusta. Pika pika chu.
7. Mihin voisit kuolla?
8. Mitä haluaisit muuttaa tämänhetkisessä elämäntilanteessasi?
9. Mitkä ovat tulevien lastesi nimet? Siis jos sinä saat päättää.
10. Paras irtojäätelö?
11. Jos antaisin sinulle palan lihaa ja kertoisin sen olevan sammakkoa, suostuisitko syömään sen?

Ja nyt piina lähtee eteenpäin:
Iida
Veera
Inka
Nina
Neea
Ella
Hanna
Lassi
Jasmin
Phiit
Zarba

I'm on my way to new galaxies

Toinen vapaapäivä, toinen kokonainen päivä kotona enkä lähde ulos ennenkuin puoliskoni ilmoittaa olevansa hengissä mutta eihän se ilmoita kun ei se kuitenkaan jaksa ja haistelen huvikseni lakkoja ja niiden poistoaineita ja huimaa ja seuraavaksi voisin juoda litran soijaa ja vaipua kolmeksi päiväksi koomaan.

Isoäiti menee huomenna Helsinkiin, minun asuntooni, enkä muista mihin olen tunkenut e-pillerilaatat tai mitkä tahansa lääkkeet tai kondomit tai hierontaöljyt tai raskaustestit tai mitä kaikkea kamalaa asunnossani nyt sitten voisikaan olla. Ainakin liimoja, puhdistusaineita ja maaleja. Huumeneulat puuttuu. Harmi etten päässyt mukaan, harmi että olen huomenna töissä. Olisin jo halunnut rakkaani takaisin.

Tein galaksikynnet mutta koska olen parkinsonskäsi niin en todellakaan näytä teille lopputulosta. Yritin pyyhkiä pois, mutta koska en saanut kaikkea irti, oli pakko lakata uudestaan. Poistoaine on pian haihtunut kokonaan pois.

Maalasin myös kännykkäni takakannen, mutta se on varmaan kynsiäni järkyttävämpi.

Loman aloitus

Tänään löysin netistä puoliskoni alastonkuvan. Sitä voittekin urkkia täältä. Se on tosi söpö tai sitten ei. Likainen ainakin.

Tässä vajaan viikon aikana on ehditty
- juhlia puoliskon lakkiaisia. Kai ne ihan hyvin meni, paitsi että karkasin nuorimpien mutta silti täysikäisten (yhyy) vieraiden kanssa parvekkeelle ja koska tuolini julmasti pöllittiin, aika kului kuokkavieraan sylissä. Tai niin se itseään nimitti. Sää oli kamala, mutta onneksi ei tarvinnut olla paljoa ulkona. Ainoa vain, että ilman kosteus ei hellinyt kovalla työllä kiharrettuja hiuksiani, ja niinpä ne olivat juhlapaikoille päästyäni vain orvot mukalaineet. Hamri kun ei ole kuvia. Kuulemma näytin jopa hyvältä.
- tulla taas tappoyrityksen kohteeksi allergioideni ansiosta. Tai siis päädyin syömään lankkupizzaa Pakkahuoneen terassille ja vedettyäni puolet puolikkaastani naamaani, tajusin kysyä mitä pähkinää siinä päällä oikein oli. Cashew-pähkinäähän se, mutta naamani ei onneksi turvonnut ja sain ihan hyvin hengitettyäni. Vähän ajan kuluttua pääsin vain kärsimään vatsakivuista ja löysin itseni jostain sängyn pohjalta. Valitettavasti en saanut korvausta, en kyllä tiedä olisiko sellaista pitänyt pyytääkään. Kun ei tuoteselosteessa edes kerrottu, että pähkinää tulee.
- missata työpäiviä. Tai siis sunnuntaina en tiennyt milloin piti mennä töihin, mutta lähdinpähän aamulla aikaisin etsimään työpaikkaani. Työpaikkaa ei löytynyt silloin, eikä löytynyt vielä kahdenkaan tunnin päästä. Ja niin minulle sitten vihdoin kerrottiin, että VAPAAPÄIVÄ on koittanut! Vapaapäiväni ansiosta päädyin suorittamaan tuon lankkupizzatapauksen. Tiistaina taas satuin vain missaamaan työpäiväni, sillä luulin jonkun tulevan avaamaan työpaikkani minulle. Lisäksi satoi ja oli kylmä työpäivän alkamisaikoihin, joten ajattelin että ei tässä mitään töitä ole. Tunnin päästä sainkin työnantajalta soiton, että eikös minun pitäisi olla töissä. Hups. Toinen vapaapäivä.
- viettää kahdet päättikset. Kumpikaan ei vaikuttanut tarpeeksi hyvältä minulle. Säästyin tosin erittäin hyvin viime vuoden itkeviltä neideiltä. Hyttyset olivatkin sitten korvaamassa näitä ja olenkin aivan ihastuttavan läikikäs. En oikeastaan tiedä, miksen nauti tällaisista tapahtumista enää niin paljoa kuin ennen. Ehkä se, että joukossa on minulle tuntemattomia ihmisiä, tai sitten se oli vain sitä yläastetta.
- kärsiä sateesta. Pyllypyllypylly, lakkaisit jo :(

Feet, don't fail me now

Koeviikko hoidettu, brunssi hoidettu, lukion ensimmäinen vuosi hoidettu, enää puoliskon lakkiaiset jäljellä.

Ja tosiaan se ensimmäinen lukuvuosi Helsingissä on nyt takana. Siihen sisältyi upeat määrät unettomia öitä, nukuttuja oppitunteja, itkuja, vatsan murinaa, rasvakerroksia, mukasiivoamista, kiukkuja, kahden viikon ostamattomuusjaksoja, itsesääliä ja muuta kivaa. Mutta hyvin olen selvinnyt, tili ei ole vieläkään nollassa, en ole joutunut ottamaan pikalainoja tai lainoja muutenkaan, yhtään koetta en ole joutunut uusimaan ja arvosanat ovat pysyneet vähintään seiskassa. Minusta tuntuu, että pahin on oikeastaan jo takana. Tai noh, jos alkaa ajattelemaan yo-kirjoituksia niin pahin on edessä, mutta jos ajattelee tätä yksin asustelua niin ei se kai tästä voi enää kaameammaksi mennä. Ellen saa itseäni potkituksi kadulle, mutta sehän tapahtuu vasta abivuotenani.

Mutta asiasta kukkaruukkuun. Jouduin jättämään taakseni rakkaan kultsipuppelini. En olisi ikinä uskonut, että voisin kaivata tuota upeaa elämänkumppaniani näin paljon jo nyt. Nämä yhdessä vietetyt yhdeksän kuukautta ovat olleet elämäni onnellisimmat, kun voi kutsua jotain sellaista omakseen, jolla on täydellisyyttä lähentelevä suorituskyky omille tarpeilleni, ja joka muistaa jokaisen liikkeeni, jos vain niin haluan. Ne kaikki yhdessä vietetyt illat ja yöt tulevat kummittelemaan mielessäni aina nukkumaan mennessäni näiden lomakuukausieni ajan. Tiedän sen muistelevan minua onnellisena joka kerta, kun ukkonen jylisee Helsingin kattojen yllä.

Tuntuu niin hämmentävältä olla taas täällä ilman, että olisin lähdössä takaisin ylihuomenna. Toivottavasti osaan   vielä elokuussa lähteä.

Let me sleep my life away

Tänään alkoi ensimmäisen lukiovuoteni viimeinen koeviikko. Eikä jaksaisi yhtään mitään. Ensimmäisenä kokeena matikka, joka meni ihan ok hyvin. Yksi tehtävä jäi ilman ratkaisua, ja nyt kun tarkastelin kirjaa vähän enemmän, ei ratkaisuyrityksestäkään ole tulossa pisteitä. Heihei kuusi pistettä, hyvästi kiitettävä.
Huomenna sentään piman kritiikki, tosin maalaustaitoni ei ole parantunut sitten yhtään. Tai sitten sitä ei vain ole.

Kurssin tuotoksia:

Ja senhän ei kuuluisi olla nuin.

Väsyy

Saatanan koeviikko ja väsymys ja uupumus ja introverttius. Päälle viikko äijän kanssa ei tunnu missään, mutta kun "koditon" koulukaveri tulee kolmeksi päiväksi asustelemaan niin ensimmäisen illan ja yön jälkeen olen kuollut, eikä se johdu unenpuutteesta. Lisäksi on töitä, mutta se nyt on ihan mukavaa.

Tässä selitys sille, miksen ole kirjoittanut ja miksen tule kirjoittamaan ennen kesälomaa pitkiä tekstejä kovaan tahtiin.

Ainiin. Lukekaa lauantain Uudenkaupungin sanomat.

Aistinautintoja

Tänään matkalla kouluun kuulin jostain hyvää musiikkia. Siine sitten aloin ihmettelemään, että mistäs se tulee, kun eihän baarit nyt vielä voi olla auki, eikä Helsingissä ole oikeastaan tullut vastaan sellaisia, jotka ajelevat pillurallia soittaen mitä sattuu mahdollisimman suurella äänenvoimakkuudella. Pyörin pari kertaa ympäri, mutten hahmottanut muutakuin että ääni oli jatkuvasti vasemmalle puolellani. Jostain syystä kumarruin tai katsoin alas ja tajusin, että tuon upean musiikin lähde oli oma puhelimeni, johon puolisko yritti soittaa.

Tänään rakas Eerikani oli myös palannut kylmästä ja sateisesta (not) Iso-Britanniasta, ja toi minulle upean tuoksuvan paketin, joka oli kääritty pinkkiin lahjapaperiin, jossa oli keltaisia palloja ja sidottu keltaisella nauhalla. Paketillani sitten oli kuulemma hajustettu matkalaukku ja kaappi, itse hajustin taas oman reppuni ja asuntoni. Ja mitäs paketin sisältä löytyikään? No Lushin upeita ja ihania kylpytuotteita ♥ Kaksi kylpypalloa ja kaksi vaahtokylpyviipaletta sullottuna värikkääseen "styroksiin" joka paljastuikin perunasta valmistetuksi. Toisen kylpyvaahtoviipaleen ehdinkin jo testata. Vaahtoa tuli ja tuoksu oli lumoava. Veden sävy muuttui myös lievästi punertavaksi, jos vaahdon läpi nyt oikein satuin näkemään. 

Lushin tuotteista olenkin unelmoinut jo joulusta lähtien. Syksyllä olisi vielä ollut rahaa, mutta enpäs tietenkään tajunnut liikkeen olemassaoloa, vaikka sen pystyykin aistimaan jo kaukaa. Asematunnelin läpi taidankin yleensä kulkea lähinnä kiireisenä. Ja nyt kun minulla on oma kylpyamme täällä ja puoliskolla on kaksi kappalein, paitsi että eihän se sinne suostu muuta kuin suihkuun, niin ei sitten ole varaa noihin ihanuuksiin. Ehkä sitten ensi syksynä.

oh my

Pyllypyllypyllypyllyy

Ihan vain sitä että äijän lakkiaiset koittaa ja koulu ei maistu ja väsyttää niin jumalattomasti ja istun silti täällä koneella. Lisäksi en ole vieläkään tehnyt fysiikan kotitehtävää, joka on siis pakko tehdä. Eikä puoliskonikaan pääse sen kanssa auttamaan, kun mieshän meneekin aamulla sijaistamaan kouluunsa, josta ei edes virallisesti ole vielä valmistunut. Sentään sain kirjoitettua englanniksi 150 sanan esseen, jonka upea brittiystäväiseni tarkistikin.

Ja puoliskon lakkiaisissa minua stressaa:
- suuri joukko sukulaisia ja muita tuttuja ja ties mitä
- oma naama, hiukset ja mekko, jota en ole vielä edes nähnyt
- käytöstavat
- lahja
- kortti, koska näin kuvataidelukiolaisena sellainen kai pitäisi väkertää itse. Tällä kertaa voisin kirjoittaa asiallistakin juttua
- kukat. Kun niistäkin pitäisi jotain päättää. Ja todellakin aion olla tarkka niiden merkitysten kanssa
- missä pitää olla, mihin aikaan, mitä pitää tehdä, kenen seurassa uskaltaa roikkua

Iiksääks, nyt nukkumaan ja aamulla työstämään sen fysiikan kanssa.

Kesäkesäkesäkesä

Tänään tiputin lusikan wc-pönttöön. Tongin sitä sieltä ensin vessaharjalla, mutta eihän se sieltä mihinkään sillä liikkunut. Vesikin oli sameaa. Niinpä vedin kumihanskan käteen ja ongin sen lusikan sieltä pöntöstä. Tämän jälkeen uitin sitä desinfiointiaineessa ja pesin uudelleen.
Tarinan opetus: Soita putkimiehelle niin ei tarvitse kaataa tiskivesiä wc-pönttöön. Eikä niitä lusikoitakaan.

Tänään olin myös harjoittelemassa toiseen kesätyöhöni, eli jäätelömyyntiin. Huomasin olevani loistava pallonpyörittäjä, mutta pehmiskoneen kanssa en tule toimeen. Ehkä vielä jonain päivänä opin käyttämään sitäkin. Vielä sentään 9h harjoittelua jäljellä.

Tämä viikko oli hyvin rento, ja tuntuu oudolta palata takaisin kouluun. Melkein voisi jo jäädä kesälomalle. Tekisi mieli valvoa yöt ja nukkua päivät, mutta unirytmini ei ole ihan sellainen. Toki melko hyvin tuli tuossa valvoiltua johonkin kolmeen, mutta pystyssä jo ennen kahtatoista. Onneksi enää vajaa kuukausi.

Mitä haluan tehdä kesällä:

•  Töitä
•  Nukkua
•  Grillata
•  Saunoa?
•  Pyöräillä paljon
•  Huilia öisin ulkona
•  Huilia öisin ties missä
•  Nautiskella puoliskoni seurasta
•  Nautiskella vähän kaikkien muidenkin seurasta
•  Laatia taas jonkin kesälistan ja toteuttaa sitä. Tänä vuonna ei tarvitse edes pyyhkiä kaikkia "romanttisia" asioita pois. Vain 9/10 niistä.
•  Tehdä seppeleitä
•  Tehdä peniskakun
• Oppia uutta
• Jotain muutakin, mutta mitä?

Silmäntappostrategia

Tänään minulla oli kylmä. Niinpä löysin päälleni puoliskon likaisen paidan, ja hieraisin hihalla hieman silmääni. Pian sitten silmää kutitti ja hinkkasin vähän lisää. Sitten minut pakotettiin olemaan hinkkaamatta, ja istuinkin kiltisti paikallani tekemättä mitään. Siinä silmän kutistessa alkoi tuntua siltä, että pian valuu kyynelnesteet ulos. Pienoisen hetken aikana silmäni oli ehtinyt sitten vaihtaa väriä punaisen suuntaan. Oh nam. Siinä ihmeteltiin, että kuis siinä nyt niin kävi. Ihmetellessä ne luometkin sitten alkoivat turvota ja silmien ympärille kasvoi pieniä näppyjä. Oli kyllä upean sumea näkökenttä kyynelnesteen valuessa ja silmän muurautuessa umpeen.

Tarinan opetus: Älkää hinkatko silmiänne likaisilla paidoilla. Etenkään jos niihin on hinkattu jotain, mille olette allergisia.

Jumalattoman nakertava kevät

Ja lokit räkättävät ja aurinko paistaa ja kevät on täällä, muttei ole lämmintä eikä ole edes varaa ruokaan...

FI86 5000... Osuuspankki.

Mitä oli olla kuollut, mitä on olla elossa?

Milloin synnyin uudelleen, vai synnyinkö edes?

Miksi jokin on rikki, vaikkei mitään ole tapahtunut vai oliko se niin aina?

Pelkää aaveita, hiirien rapistelua seinärakenteissa, Vaasankadun baarien kanta-asiakkaita... Onko oikeasti jotain pelättävääkin?

Kun ei tunteita kuulu näyttää. Tai ei ainakaan niitä negatiivisia. Ilmekään ei värähdä, eikä ääni. Eikä lääkäriinkään voi mennä kertomaan, että olis nyt vähän vikoja. Ei vikojaan kuulu paljastaa, ettei kukaan vain tartu niihin.

Mutta on kuulemma rakkautta olla heikko. Vai onko sittenkään?

En saa edes nukkua rauhassa. Menee mihin aikaan tahansa nukkumaan niin nukahtaa, mutta heräämiset tapahtuvatkin sitten väärään aikaan. Ja kun oikeasti pitäisi nousta, ei enää kykene sellaiseen. Onneksi pian on taas lomaa.

Luulin hetken, että päässäni on vikaa, silla näin keittiössä pienenpientä välkkymistä. Tai ehkä himmenemistä. Sitten kaikki pimeni.

AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL. Olisi sen lukion paremminkin voinut hoitaa ja peruskoulun sitten vähän huonommin.

Tulee taas poissaoloja, kaikki hyvin niin kauan kun en joudu taas sairaalaan. Kun ei ne edes osaa päättää mikä vaivasi.

No vaikkei olisi varaa ruokaan, se ei tarkoita sitä, ettei olisi ruokaa.

Kun alamäki alkaa

Liityin Instagramiin, lisäsin sinne blogini osoitteen ja mihin se johtikaan? 93 käyntiä toissapäivänä. Kaikille järkyttyneille kotikaupunkilaisilleni: viime postaus oli aprillipila. Ja hyvä aprillipila olikin, koska sain sillä ihmisiä paniikkiin. En siis ole paksuna. Vielä. Seitsemään vuoteen.

Ja tosiaan oi mikäs muukaan menossa kuin koeviikon loppupuolisko. Minulla tässä nautiskeltavana vielä kaksi koetta, ruotsi ja italia. Ja sairastelu jatkuu, koska stressi. Kun pitäisi saada töitä ja kaikkea. Ja ne työt pitäisi saada Uudestakaupungista. Seitsemään paikkaan hakenut, yhdestä kieltävä vastaus, lopuista ei ole kuulunut mitään. Pienyrityksiä en erityisemmin pääse kiertämään, sillä olen vain viikonloput paikalla ja aukioloajat eivät ole silloin tue minua. Lisäksi minusta ei saa edes yritystukea, eikä "alani" työpaikkoja kaupungissa paljoa ole. Kesätyöpaikan hankkiminen on minulle kuitenkin välttämätöntä, muuten en taida selvitä kesän vuokranmaksusta.

Minusta tuntuu, että viime syksy oli oikeastaan aika upea. Pääsi tekemään kaiken itse ja kun päätti tehdä jotain, niin tosiaan teki sen. Aito, itsenäinen nainen. Itsevarmuutta oli tarpeeksi sanomaan ties mitä, ja vielä pystyi jonkin verran seisomaan sanojensa takana. Oli tietty elämäntyyli, ja liikaa rahaa käytettävissä.

Nyt on kevät ja mihin olen päätynyt? En edes yritä väittää vastaan, kaikki on ihan sama. Ei uskalla ostaa ruokaa, koska ei ole varma millaisia laskuja on tulossa. Enkä saa edes mitään aikaiseksi. Aina vaan "pitäisi..." mutta mitään ei tapahdu ennen kuin joku muu alkaa hoputtamaan. Kai sitä pitää taas lähteä etsimään itsevarmuuttaan ja energiaansa takaisin.

Kaksi viivaa

Se oli odottanut minua Helsingissä koko loman. Kiusannut olemassaolollaan toilettilaukussa. En ole oikeastaan pystynyt ajattelemaan muuta, mutta en ole siitä pystynyt puhumaankaan. Päästyäni takaisin kämppääni, oli aika tehdä epäilyksistä loppu. Eihän tässä ole ihmetelty kuin vasta pari viikkoa, mikä on, kun ei mielialojaan hallitse. Miksi purskahtaa niin helposti itkuun, miksi paiskoo tavaroitaan ympäri asuntoa, miksi saa kiukunpuuskan keskellä yötä ja potkii seinää? Miksi väsyttää, miksi juoksee jatkuvasti vessassa, miksi alavatsassa tuntuu jotain menkkakipujen kaltaista, vaikkei niiden aika olekaan, miksi ällöttää tai miksi tekee yllättäen mieli syödä majoneesia? En olisi uskonut joutuvani tähän tilanteeseen vielä pitkiin aikoihin, olenhan sentään syönyt pillereitä jo vuodesta 2011, eikä kondomien ostamisenkaan pitäisi olla ongelma. Luulisi sentään minun niin vastuuntuntoisena ihmisenä osaavan käyttää sitä ehkäisyä oikein mutta ei, ei niitä pillereitä aina muista syödä vaikka kuinka olisi hälytys, eikä sitä unohdustakaan välttämättä huomaa.

Tänään tein elämäni ensimmäisen raskaustestin. Testi näytti minulle kahta viivaa, tulos oli siis positiivinen.

Yksin

Tänään taidan olla yksin. Puolisko huilii jossain päin pk-seutua (eli vissiin Vantaalla), jonka vuoksi jouduin käyttämään omia aivojani luodakseni ostoslistan ja piti se ruokakin itse saada aikaiseksi, vaikka toki sen eilen ja toissapäivänä taisinkin valmistaa.

Tuon erään vierailun aikana olen lähinnä ehtinyt sairastamaan kahdesti, harmittelemaan ja kärsimään alakuloisuudesta. Harmitus onkin lähinnä johtunut siitä, että aika menee sairasteluun. Sairaana kun ei vain joko jaksa mitään, tai sitten siinä pitäisi varoa taudin tartuttamista. Eikä tätä aikaa yhdessäolemisellekaan ole loputtomasti, vaikkei toisella mitään kouluakaan enää ole. Näillä parin viikon tauoilla mennään.

Mutta tänään olen kai saanut otettua itseäni jotenkuten niskasta kiinni. Kävin kaupassa, tein ruokaa, söin, seuraavaksi menen taas kauppaan etsimään leivinpaperia, teen omenapiirakkaa ja sitten nauttimaan kylvystä, kun kerran ammekin löytyy. Sen jälkeen kait lähettelemään lisää työhakemuksia ja odottelemaan kultaa kotiin. Ei harmita, eikä merkkiäkään alakuloisuudesta. Vain vuotava nokkani on häiritsemässä.

Huomenna alkaa koeviikko, mutta onneksi on vain kritiikki ja terveystiedon esitelmät. Hyvä alku lomalle, tosin pitäisi se puoliskokin taas hyvästellä. Joskus kahden tai kolmen viikon päästä sitten taas.

EDIT: No onhan se ihan hauskaa, että olet nukkumassa ilman mitään vaatetta ja kultasi ilmaantuu ovesta sisään kahden kaverinsa kanssa ryyppäämään. No nyt sillä on kolme ryyppykaveria. Kahdelta yöllä.

Eka kerta: Käyttäkää järkeä! Koulutus on tärkeä.

Olin eilen elämäni ensimmäistä kertaa osallisena mielenosoituksessa. Kuten useimmat ovat varmaan uutisista huomanneet tai joltakulta kuulleet, noin 5000 meluavaa opiskelijaa marssi Senaatintorilta Eduskuntatalolle vaatien opintotuen pitämistä opintorahapainotteisena, sen sitomista indeksiin ja itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintotuen vanhempien tulojen vaikutuksen poistoa. Senaatintorilla seistessä, jonkinnäköisen maskotin puhetta kuunnellessa, tuli aivan upea tunne. Tuhansia ihmisiä ympäri Suomea oli  kerääntynyt samaan paikkaan yhteisen asian tähden. Vielä Senaatintorilla en oikeastaan pystynyt käsittämään väenpaljoutta, mutta kun pääsimme Aleksanterinkadulle marssimaan, enkä nähnyt opiskelijalauman alkua tai loppua, aloin käsittämään, kuinka paljon se 5000 ihmistä tosiaan on. Jos et ollut keskiviikkona klo 13 Senaatintorilla, olit väärässä paikassa. Enkä tarkoita pelkästään opiskelijoita. Takani kulkikin kaksi miestä, jotka ilmoittivat olevansa kauan sitten jo valmistuneita ja olivatkin vain lounastauolla. Tänään taisi selvitä, mitä hallitus sitten tuistamme päätti, mutta itse en tiedä tulosta. Ei se kai mitään huonoa ollut, ei kukaan ainakaan vielä ole valittanut.

Oi nauttikaa kerranki tarjoamastani laaduttomasta kuvamateriaalista, jonka olen napannut rakkaalla Nokia N9 -"lainapuhelimellani". Ja tosiaan jokaikinen horisontti on vinossa. Valokuvaajat, älkää repikö hiuksia päästänne. En ollut siellä ottamassa upeita kuvia, olin vain tallentamassa hetkeä.

Lopuksi kaikki rynnivät iloisesti Eduskuntatalon varjoon palelemaan. 

Hei mullahan on paasto

Paasto, tuo katolilaisten iloinen perinne, joka vaatii jostakin pidättäytymistä. Noh, olenko pidättäytynyt lihasta? En. Olenko jo kuopannut seksielämäni iäisyydeksi? En. Olenko välttynyt tuhlailulta? No en tosiaan. Onko mässäily vähentynyt? Ei ikinä. Joko olen irti netistä? Ehen edelleenkään. Kiinteä nettikin tulee vajaan viikon päästä. Aionko paastota edes jostain? No ajattelin näin muutaman viikon myöhässä luopua roskaruoasta. Hyvästi McDonalds!

Kutsuuko rippituoli? No kyllä varmaan, mutta millä voimilla itseni muka sinne raahaisin? Tosin pääsisikö sillä sitten kaikesta syyllisyydestä eroon, vai pahentaisiko se sitä...

Mainstreamkuvaraiskaus: Maaliskuu puoliväliinsä

No enpäs ole paljoa kirjoitellut tässä kuussa. Ei ole kukaan muukaan. Massahomoilen sitten niin. Massahomoilu jatkuu weheartitin selailuni tuotoksilla. Enkä edelleenkään kirjoita kunnon asiaa. Ei vaan jaksa kiinnostaa, vaikka kuinka olisi ideoita. Syökää Biolania.

Olen

...hengannut sairaalavaatteissa tippa vasurissa Haartmanin sairaalassa yli 40 asteen kuumeessa liian alhaisen verenpaineen kera.



..."tuhlannut" 20e (!!!!) alusvaatteisiin.



...syönyt liikaa roskaruokaa.



...miltei pudonnut kurssilta.



...viettänyt ihanaa aikaa upean puoliskoni kanssa.



...muuttanut (enkä tiedä, mitä kuvassa sanotaan).


...käynyt työhaastattelussa ja jäänyt ilman työpaikkaa.



...saanut aikaiseksi upean unirytmin, jonka taisin jo kusta viime yönä. Sekä mahdollisesti myös tänä yönä koska olen edelleen koneella. Tosin olin viime viikonkin yöt koneella ja heräsin silti seitsemältä.



...kärsinyt rahahuolista.



...saanut aikaiseksi marenkikakun, (joka olisin vissiin kaivannut lisää sokeria) sekä mutakakun, jonka olisi pitänyt jäädä kosteammaksi.

Ja koska klo uhkaavasti lähestyy kahta, eivät aivot enää jaksa toimia kunnolla (toimivatko koskaan?), joten enpäs muista tältä kuulta muuta. Tosin tein hetki sitten muuttoilmoituksen maistraattiin ja hakemusmuutoksen Kelaan. Jes.