Mällipaperia kiitos

Lupasin ja vannoin ettei mitään miehiä tule olemaan Helsinki-aikana, mutta kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Rakkaani on jo ryöminyt takaisin kotiinsa ja täällä minä sitten dataan alone, kun en tuossa parin päivän aikana sitä juurikaan tehnyt. Kun on ollut kokeita ja kaikkea. Ja paskat. Enhän minä osaa edes lukea kokeisiin.

Eli olen siis sunnuntaina tuskaillut sen viisi minuuttia kolumnin kanssa kunnes yövieraani kyllästyi ja suoritti tarinoinnin minua 2000 kertaa nopeammin, olisin yksinäni istunut siinä varmaan vielä kolmelta yöllä. Tosin tästä kolumnin nopeasta tuottamisesta huolimatta tuli valvottua aika runsaasti.

Maanantaina raahasin puoliskoni kouluun näytille, ja piti sitä ruokaakin ostaa. Ja tehdä, vaikken selkeästi osaakaan tehdä makaronilaatikon eri sovellusten lisäksi mitään muuta. Ja piti lukea bilsaa, mutta mitä siitä tuli? 90 sivua koealuetta, luinko? Ehen. Jumitin ensimmäisen kappaleen kohdalla jo sunnuntaina bussissa sen vartin ja maanantaina luku meni vielä surkeammin. Kyllästyin kirjaan, jonka tekstistä en tajua mitään ja luin vihkomuistiinpanot, koska niissä on sentään selkeää asiaa. Joidenkin asioiden tarkennusta toki saattoi kirjastakin kurkkia.

Tiistai alkoi viileästi sillä biologian kokeella, jonka rakas Jallemme oli päättänyt tehdä yo-tehtävistä. Ei siinä mitään kummempia, pientä lagausta joo ja tein tietty sen tehtävän josta Jalle varoitteli että helposti tulee nolla pistettä. Puoli konseptia tekstiä ja se oli siin sit. Lopputiistai tuli kulutettua ruokaa laittaen vieraani pyörittäessä maratonina Elementarya, Suomessa nimellä Holmes NYC tunnettua sarjaa. Tähän tekstiin voisin liittää kuvan innokkaasta opiskelustamme (sängyssä abi, maol, laskin, yo-tehtäviä, kasa mun muistiinpanoja ja seinällä upea ajatuskarttani opiskelusta) mutta valitettavasti päätän tätä tekstiä puhelimellani...

Tänään koitti psykologian koe, enkä olisi halunnut sitten millään nousta sängystä. Unikaverini kuitenkin patisteli ja niinpä löysin pian itseni kokeesta paita nurinpäin. Huupsista. Koe itse meni ihan jees ookoosti, onneksi siinä kysyttiin siitä oppimisesta, jonka eteen olin tehnyt jopa sen ajatuskartan. Kokeesta päästyäni oli hieman haikeat tunnelmat ja on toki edelleen, tosin kolme päivää pitäisi sujua paremmin kuin kolme viikkoa.

Ja tottakai piti kokeilla otsikon vaikutusta kävijämäärään.

Juupas eipäs

No onpas kivaa kun tietoni muutosta vaihtuvat muutaman päivän välein. Minulla onkin nyt sitten tosiaan kaksi kämppää. Tämä Itä-Pasilan ja nyt sitten se Kallionkin. Se Kallion asunto oli aika järkyttävä lattian osalta, mutta koko, vuokra, sijainti sekä kylpyamme ovat sen verran hyviä, että miksipä ei. Mutta ei siitä sen enempää.

Tällä hetkellä olen Uudessakaupungissa, melkein jo täysin terveenä pienoista nuhanpoikasta lukuun ottamatta. Tiistaina ilmaantui joitain kuumeen merkkejä, mutta keskiviikkona yltyi siihen pisteeseen, että lähdin kesken päivän kämpille lepäilemään. Siellä sitten lepäilin vielä torstain ja perjantainkin, enkä valitettavasti päässyt rakentamaan itselleni edes tuolia tai pelottelemaan ysiluokkalaisia.

Koeviikko lähestyy uhkaavasti, mutta olenko taaskaan tehnyt töitä sen eteen? No en tosiaan. Pari äidinkielen tekstiä pitäisi saada palautuskelpoiseksi saatuani päämäärättömästä aineistoesseestäni sen vitosen. Opettaja jaksaa kehua tyyliä, mutta koska tekstiä on täysin päämäärätöntä, ei ole ihme että tulokseksi saa tuollaista. Mutta en ole yhtään hädissäni tai mitään. Sentään on hyväksytty, kaveri kun ei saanut arvosanaa ollenkaan ja pelkää kurssilta putoamista vielä tässä vaiheessa.

Kaikeksi ilokseni, helpotuksekseni ja onnekseni entinen rakastajani, nykyinen puolisoehdokkaani tai helpommin sanottuna poikaystäväni tulee huomenna mukaani Helsinkiin. Molemmilla on koulutöitä joo, mutta parempi niin, kuin että vain toisella olisi. No, ainakin pääsen semisti kiusaamaan kämppistäni pienellä loisella, joka kuitenkin sanoi (lupaamisesta en sitten tiedä) ostavansa ruokaa, koska ei vissiin kestäisi olla ilman lihaa kolmea päivää. Niin ja vissiin auttaa valmistuksessakin. Sentään on yöllä lämmin.

Kun kaikki meneekin hyvin (vaikkei Kallio tulekaan)

Ei tule vielä muuttoa Kallioon, vaikka avaimien hausta ja muutosta oli jo sovittu. Avaimet olisin saanut sunnuntaina, nyt odotan sitten huhtikuuhun. Eikä se johdu edes vuokranantajasta, vaan kämppiksestäni. Tai oikeastaan kämppiksen poikaystävästä, joka ei halua jakaa vielä tätä asuntoa kämppikseni kanssa, vaan mieluummin loisii täällä kokonaisia viikkoja. Hänen ideansa oli, että minä ja kämppikseni hinuroisimme täällä vielä kesän yli.

Ei

tule

kuuloonkaan.

Ihan hyvin voin sinnitellä huhtikuuhun, sillä siihen asti määräaikainen vuokrasopimuksemme on voimassa, mutta katsoo sitten, mitä mieltä tuleva vuokranantajani tästä lykkäyksestä.

Onneksi kämppikseni puolikas tulee taas vasta silloin kun itse hyperventiloin rakastajani luona eikun... No mutta kuitenkin, ei tarvitse erityisemmin nähdä sitä lärviä. Voin olla onnellinen, ja olenkin.

Onnellinen olen koska:
- pääsin Helsingin Kuvataidelukion oppilaskunnan hallitukseen
- kuten kaikilla oikeilla taiteilijoilla, minullakin on rakastaja (ja rahapula, alkoholiongelmasta en tiedä)
- mulla on hyviä muffinsseja
- pääsin huoneeseeni (lukitsin itseni aamulla ulos vailla avaimia, lompakkoa ja matkakorttia)
- enää viikko ♥
- en ole niin surkea koulussa enää
- nukun hyvin

Parempaa

Puhuin tänään kämppikseni kanssa muutostani Kallioon, ei näyttänyt olevan yhtään ideaa vastaan. Pitää enää vain kysyä, onko asunto saatavilla, käydä katsomassa ja kirjoittaa sopimukset. Ja muuttaa. Neliöitä tulisi tosiaan se 30, matkaa kouluun vain 300 metriä ja seksipalvelut alakerrassa eikun... Noh, niistä saan ennemmin töitä kuin palveluja. Tosin nykyinen rakastajani ei välttämättä olisi asiasta kovin innoissaan.

 Ja matikka alkoi yllättäen sujuakin. Ja biologia  menee paremmin kuin koskaan. Ja olen ehdolla oppilaskunnan vaaleissa numerolla 11. Ainoavaan, että tunneilla nukuttaa liikaa, joka johtaa sitten siihen että enpäs opi mitään. Onneksi tätä tapahtuu vain lähinnä psykan tunneilla, jotka sisältävät minulle jo tuttua asiaa.

Ja laiskuus tulee taas ♥

Kun sitä vähiten odotat

Mulla menee hyvin. Mulla menee ihan helvetin hyvin. Miks mulla menee näin hyvin?

On kiva, kun tietää, että joku välittää. On myös mukavaa, että on jotain mitä odottaa ja joku odottamassa mua. Tuntuu hyvältä ja rikon kaikki lupaukseni miehettömästä lukio-opiskelustani. Mä en pode mitään pahaa ikävää vaan odotan lähinnä toiveikkaana.

Ainoo vaan, että rakkaan kämppikseni poikaystävä loisii täällä tämän viikon ja haluaisin potkia sen ulos. Tahdon jo muuttaa Kallioon. Ei tollasta lärviä jaksa.