Liityin Instagramiin, lisäsin sinne blogini osoitteen ja mihin se johtikaan? 93 käyntiä toissapäivänä. Kaikille järkyttyneille kotikaupunkilaisilleni: viime postaus oli aprillipila. Ja hyvä aprillipila olikin, koska sain sillä ihmisiä paniikkiin. En siis ole paksuna. Vielä. Seitsemään vuoteen.
Ja tosiaan oi mikäs muukaan menossa kuin koeviikon loppupuolisko. Minulla tässä nautiskeltavana vielä kaksi koetta, ruotsi ja italia. Ja sairastelu jatkuu, koska stressi. Kun pitäisi saada töitä ja kaikkea. Ja ne työt pitäisi saada Uudestakaupungista. Seitsemään paikkaan hakenut, yhdestä kieltävä vastaus, lopuista ei ole kuulunut mitään. Pienyrityksiä en erityisemmin pääse kiertämään, sillä olen vain viikonloput paikalla ja aukioloajat eivät ole silloin tue minua. Lisäksi minusta ei saa edes yritystukea, eikä "alani" työpaikkoja kaupungissa paljoa ole. Kesätyöpaikan hankkiminen on minulle kuitenkin välttämätöntä, muuten en taida selvitä kesän vuokranmaksusta.
Minusta tuntuu, että viime syksy oli oikeastaan aika upea. Pääsi tekemään kaiken itse ja kun päätti tehdä jotain, niin tosiaan teki sen. Aito, itsenäinen nainen. Itsevarmuutta oli tarpeeksi sanomaan ties mitä, ja vielä pystyi jonkin verran seisomaan sanojensa takana. Oli tietty elämäntyyli, ja liikaa rahaa käytettävissä.
Nyt on kevät ja mihin olen päätynyt? En edes yritä väittää vastaan, kaikki on ihan sama. Ei uskalla ostaa ruokaa, koska ei ole varma millaisia laskuja on tulossa. Enkä saa edes mitään aikaiseksi. Aina vaan "pitäisi..." mutta mitään ei tapahdu ennen kuin joku muu alkaa hoputtamaan. Kai sitä pitää taas lähteä etsimään itsevarmuuttaan ja energiaansa takaisin.
Ja tosiaan oi mikäs muukaan menossa kuin koeviikon loppupuolisko. Minulla tässä nautiskeltavana vielä kaksi koetta, ruotsi ja italia. Ja sairastelu jatkuu, koska stressi. Kun pitäisi saada töitä ja kaikkea. Ja ne työt pitäisi saada Uudestakaupungista. Seitsemään paikkaan hakenut, yhdestä kieltävä vastaus, lopuista ei ole kuulunut mitään. Pienyrityksiä en erityisemmin pääse kiertämään, sillä olen vain viikonloput paikalla ja aukioloajat eivät ole silloin tue minua. Lisäksi minusta ei saa edes yritystukea, eikä "alani" työpaikkoja kaupungissa paljoa ole. Kesätyöpaikan hankkiminen on minulle kuitenkin välttämätöntä, muuten en taida selvitä kesän vuokranmaksusta.
Minusta tuntuu, että viime syksy oli oikeastaan aika upea. Pääsi tekemään kaiken itse ja kun päätti tehdä jotain, niin tosiaan teki sen. Aito, itsenäinen nainen. Itsevarmuutta oli tarpeeksi sanomaan ties mitä, ja vielä pystyi jonkin verran seisomaan sanojensa takana. Oli tietty elämäntyyli, ja liikaa rahaa käytettävissä.
Nyt on kevät ja mihin olen päätynyt? En edes yritä väittää vastaan, kaikki on ihan sama. Ei uskalla ostaa ruokaa, koska ei ole varma millaisia laskuja on tulossa. Enkä saa edes mitään aikaiseksi. Aina vaan "pitäisi..." mutta mitään ei tapahdu ennen kuin joku muu alkaa hoputtamaan. Kai sitä pitää taas lähteä etsimään itsevarmuuttaan ja energiaansa takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti