perjantai 6. joulukuuta 2013

Kalju puoliskoni on hukassa

Piilotin karkit ja suklaat itseltäni. Tai no piilotin ja piilotin, laitoin vain niin korkealle etten saa niitä ilman jakkaraa. Jakkara toimii yöpöytänä ja sen päällä on lamppu, joten on hyvin epätodennäköistä, että kovin usein jaksaisin raahata itseni makeisten luo.

Autokoulu on aloitettu, ja kangistumme jokaisella teoriatunnilla kauhusta. Ensimmäinen ajotunti koittaa 16. joulukuuta, vielä siis ihan tarpeeksi aikaa panikoida. Ajo-opettajalla on varmaan tosi mukavaa istua vierellä kun huudan.

Myös tanssitreenit on aloitettu. Itsellä on mennyt oikeastaan ihan siedettävästi, parilla ei välttämättä ole niin mukavaa... Kyllä, valssiaskeleet on osattava. Niitä on opetettu jo peruskoulussa ja lukiolaisen on turha enää yrittää tanssia junttivalssia.

Kiinatilauksista 2/3 on saapunut. Olen ollut tyytyväinen söpöimpään mekkoon ikinä, sekä myös äidin joululahjaan. Kuitenkin eniten kaipaamani ja ensimmäisenä lähetetty tabletin suojakuori on edelleen jossain maailmalla. Olisihan se ihan jees saada vaikka jouluksi tai jotain.

Nyt kun olen vihdoin päättänyt päästää asuntooni ihmisiä (toki vain jos minä haluan, ei jos joku toinen haluaa eli turha tulla inisemään) on alkanut majoituspaniikki. Omistan sohvasängyn ja kaksi ilmapatjaa. Toinen ilmapatjoista on oikeastaan jo käyttökelvoton, sillä se tyhjenee yön aikana miltei kokonaan. Siispä sain idean metsästää parvisänkyä. Ja nyt sitä on tullut metsästettyä koko viikko. Näyttää kuitenki siltä, etten ole ainoa parvisängynmetsästäjä, sillä useimmat ilmoituksista katoavat 24 tunnin sisällä julkaisusta.

Päämäärätön blogiteksti, joka on kirjoitettu kaljua puoliskoa odotellessa on hyvä päättää Youtube-videoon joka ei millään tavalla liity tekstin sisältöön. Oon vaan liian intohimoton blogiani kohtaan.