Tällä viikolla oon tehny ylitöitä. Omien vuorojen lisäks sijaistanu kaks vuoroo, huomenna vielä kolmas. Sen jälkeen jäätelökioski vaihtuu autotehtaaksi ja työajat on ma - pe klo 7 - 14 kahden viikon ajan. Jonkun mukaan pelkkää siivousta, kattoo ny. Sentään palkkapäivä maanantaina ja tilille pitäisi ilmaantua runsas 800e. Sillä ja autotehtaan parilla sadalla ja loppukesän kioskitöillä pitäisi elellä sitten ensi kevääseen asti. Onneksi vuodenvaihteessa alkaa tulla tukea lisää ja isoäiti varmaan maksaa vuokrasta puolet. Ja sit on ne puoliskon ruoat ku en itse tajua ostaa/tehdä mitään.
Työväsymyksestä ja kivuista huolimatta nyt on onnellinen fiilis. Kolme viikkoa kului omituisessa alakulossa, mutta nyt se on karannut jonnekin. Vaikkei puoliskoakaan näy kuin ehkä kerran pari viikossa.
Nyt on hyvä hetki olla onnellinen koska
- luotan puoliskooni. Sokeasti. Kun ei alkuvuodesta ollut luottamus ihan silleen ku oli menneisyysahdinko ja kaikkea.
- puolisko tulee syksyllä mun luo ja on enemmän ku vaan sen pöhnäsen viikon. Ja se on vaan niin parasta kun voi mennä jonkun kanssa nukkumaan ja herätä saman henkilön vierestä ja kun tulee koulusta kotiin, niin siellä on joku. Joku, jolle on väliä et kans tuun. Ei tarvitse olla yksin ja istua päivät pitkät koneella ja tuntea ettei ikinä saa mitään hyvää tehtyä.
- maanantaina en ole enää köyhä ja viikon päästä tulee tanssimekko. Materialismionnellisuus on kylä ihan mukavaa joskus.
- kädestä tulee verta eli olen siis elossa. En vain tiedä miksi sitä verta oikein tulee.
