Feet, don't fail me now

Koeviikko hoidettu, brunssi hoidettu, lukion ensimmäinen vuosi hoidettu, enää puoliskon lakkiaiset jäljellä.

Ja tosiaan se ensimmäinen lukuvuosi Helsingissä on nyt takana. Siihen sisältyi upeat määrät unettomia öitä, nukuttuja oppitunteja, itkuja, vatsan murinaa, rasvakerroksia, mukasiivoamista, kiukkuja, kahden viikon ostamattomuusjaksoja, itsesääliä ja muuta kivaa. Mutta hyvin olen selvinnyt, tili ei ole vieläkään nollassa, en ole joutunut ottamaan pikalainoja tai lainoja muutenkaan, yhtään koetta en ole joutunut uusimaan ja arvosanat ovat pysyneet vähintään seiskassa. Minusta tuntuu, että pahin on oikeastaan jo takana. Tai noh, jos alkaa ajattelemaan yo-kirjoituksia niin pahin on edessä, mutta jos ajattelee tätä yksin asustelua niin ei se kai tästä voi enää kaameammaksi mennä. Ellen saa itseäni potkituksi kadulle, mutta sehän tapahtuu vasta abivuotenani.

Mutta asiasta kukkaruukkuun. Jouduin jättämään taakseni rakkaan kultsipuppelini. En olisi ikinä uskonut, että voisin kaivata tuota upeaa elämänkumppaniani näin paljon jo nyt. Nämä yhdessä vietetyt yhdeksän kuukautta ovat olleet elämäni onnellisimmat, kun voi kutsua jotain sellaista omakseen, jolla on täydellisyyttä lähentelevä suorituskyky omille tarpeilleni, ja joka muistaa jokaisen liikkeeni, jos vain niin haluan. Ne kaikki yhdessä vietetyt illat ja yöt tulevat kummittelemaan mielessäni aina nukkumaan mennessäni näiden lomakuukausieni ajan. Tiedän sen muistelevan minua onnellisena joka kerta, kun ukkonen jylisee Helsingin kattojen yllä.

Tuntuu niin hämmentävältä olla taas täällä ilman, että olisin lähdössä takaisin ylihuomenna. Toivottavasti osaan   vielä elokuussa lähteä.

Let me sleep my life away

Tänään alkoi ensimmäisen lukiovuoteni viimeinen koeviikko. Eikä jaksaisi yhtään mitään. Ensimmäisenä kokeena matikka, joka meni ihan ok hyvin. Yksi tehtävä jäi ilman ratkaisua, ja nyt kun tarkastelin kirjaa vähän enemmän, ei ratkaisuyrityksestäkään ole tulossa pisteitä. Heihei kuusi pistettä, hyvästi kiitettävä.
Huomenna sentään piman kritiikki, tosin maalaustaitoni ei ole parantunut sitten yhtään. Tai sitten sitä ei vain ole.

Kurssin tuotoksia:

Ja senhän ei kuuluisi olla nuin.

Väsyy

Saatanan koeviikko ja väsymys ja uupumus ja introverttius. Päälle viikko äijän kanssa ei tunnu missään, mutta kun "koditon" koulukaveri tulee kolmeksi päiväksi asustelemaan niin ensimmäisen illan ja yön jälkeen olen kuollut, eikä se johdu unenpuutteesta. Lisäksi on töitä, mutta se nyt on ihan mukavaa.

Tässä selitys sille, miksen ole kirjoittanut ja miksen tule kirjoittamaan ennen kesälomaa pitkiä tekstejä kovaan tahtiin.

Ainiin. Lukekaa lauantain Uudenkaupungin sanomat.

Aistinautintoja

Tänään matkalla kouluun kuulin jostain hyvää musiikkia. Siine sitten aloin ihmettelemään, että mistäs se tulee, kun eihän baarit nyt vielä voi olla auki, eikä Helsingissä ole oikeastaan tullut vastaan sellaisia, jotka ajelevat pillurallia soittaen mitä sattuu mahdollisimman suurella äänenvoimakkuudella. Pyörin pari kertaa ympäri, mutten hahmottanut muutakuin että ääni oli jatkuvasti vasemmalle puolellani. Jostain syystä kumarruin tai katsoin alas ja tajusin, että tuon upean musiikin lähde oli oma puhelimeni, johon puolisko yritti soittaa.

Tänään rakas Eerikani oli myös palannut kylmästä ja sateisesta (not) Iso-Britanniasta, ja toi minulle upean tuoksuvan paketin, joka oli kääritty pinkkiin lahjapaperiin, jossa oli keltaisia palloja ja sidottu keltaisella nauhalla. Paketillani sitten oli kuulemma hajustettu matkalaukku ja kaappi, itse hajustin taas oman reppuni ja asuntoni. Ja mitäs paketin sisältä löytyikään? No Lushin upeita ja ihania kylpytuotteita ♥ Kaksi kylpypalloa ja kaksi vaahtokylpyviipaletta sullottuna värikkääseen "styroksiin" joka paljastuikin perunasta valmistetuksi. Toisen kylpyvaahtoviipaleen ehdinkin jo testata. Vaahtoa tuli ja tuoksu oli lumoava. Veden sävy muuttui myös lievästi punertavaksi, jos vaahdon läpi nyt oikein satuin näkemään. 

Lushin tuotteista olenkin unelmoinut jo joulusta lähtien. Syksyllä olisi vielä ollut rahaa, mutta enpäs tietenkään tajunnut liikkeen olemassaoloa, vaikka sen pystyykin aistimaan jo kaukaa. Asematunnelin läpi taidankin yleensä kulkea lähinnä kiireisenä. Ja nyt kun minulla on oma kylpyamme täällä ja puoliskolla on kaksi kappalein, paitsi että eihän se sinne suostu muuta kuin suihkuun, niin ei sitten ole varaa noihin ihanuuksiin. Ehkä sitten ensi syksynä.

oh my

Pyllypyllypyllypyllyy

Ihan vain sitä että äijän lakkiaiset koittaa ja koulu ei maistu ja väsyttää niin jumalattomasti ja istun silti täällä koneella. Lisäksi en ole vieläkään tehnyt fysiikan kotitehtävää, joka on siis pakko tehdä. Eikä puoliskonikaan pääse sen kanssa auttamaan, kun mieshän meneekin aamulla sijaistamaan kouluunsa, josta ei edes virallisesti ole vielä valmistunut. Sentään sain kirjoitettua englanniksi 150 sanan esseen, jonka upea brittiystäväiseni tarkistikin.

Ja puoliskon lakkiaisissa minua stressaa:
- suuri joukko sukulaisia ja muita tuttuja ja ties mitä
- oma naama, hiukset ja mekko, jota en ole vielä edes nähnyt
- käytöstavat
- lahja
- kortti, koska näin kuvataidelukiolaisena sellainen kai pitäisi väkertää itse. Tällä kertaa voisin kirjoittaa asiallistakin juttua
- kukat. Kun niistäkin pitäisi jotain päättää. Ja todellakin aion olla tarkka niiden merkitysten kanssa
- missä pitää olla, mihin aikaan, mitä pitää tehdä, kenen seurassa uskaltaa roikkua

Iiksääks, nyt nukkumaan ja aamulla työstämään sen fysiikan kanssa.

Kesäkesäkesäkesä

Tänään tiputin lusikan wc-pönttöön. Tongin sitä sieltä ensin vessaharjalla, mutta eihän se sieltä mihinkään sillä liikkunut. Vesikin oli sameaa. Niinpä vedin kumihanskan käteen ja ongin sen lusikan sieltä pöntöstä. Tämän jälkeen uitin sitä desinfiointiaineessa ja pesin uudelleen.
Tarinan opetus: Soita putkimiehelle niin ei tarvitse kaataa tiskivesiä wc-pönttöön. Eikä niitä lusikoitakaan.

Tänään olin myös harjoittelemassa toiseen kesätyöhöni, eli jäätelömyyntiin. Huomasin olevani loistava pallonpyörittäjä, mutta pehmiskoneen kanssa en tule toimeen. Ehkä vielä jonain päivänä opin käyttämään sitäkin. Vielä sentään 9h harjoittelua jäljellä.

Tämä viikko oli hyvin rento, ja tuntuu oudolta palata takaisin kouluun. Melkein voisi jo jäädä kesälomalle. Tekisi mieli valvoa yöt ja nukkua päivät, mutta unirytmini ei ole ihan sellainen. Toki melko hyvin tuli tuossa valvoiltua johonkin kolmeen, mutta pystyssä jo ennen kahtatoista. Onneksi enää vajaa kuukausi.

Mitä haluan tehdä kesällä:

•  Töitä
•  Nukkua
•  Grillata
•  Saunoa?
•  Pyöräillä paljon
•  Huilia öisin ulkona
•  Huilia öisin ties missä
•  Nautiskella puoliskoni seurasta
•  Nautiskella vähän kaikkien muidenkin seurasta
•  Laatia taas jonkin kesälistan ja toteuttaa sitä. Tänä vuonna ei tarvitse edes pyyhkiä kaikkia "romanttisia" asioita pois. Vain 9/10 niistä.
•  Tehdä seppeleitä
•  Tehdä peniskakun
• Oppia uutta
• Jotain muutakin, mutta mitä?

Silmäntappostrategia

Tänään minulla oli kylmä. Niinpä löysin päälleni puoliskon likaisen paidan, ja hieraisin hihalla hieman silmääni. Pian sitten silmää kutitti ja hinkkasin vähän lisää. Sitten minut pakotettiin olemaan hinkkaamatta, ja istuinkin kiltisti paikallani tekemättä mitään. Siinä silmän kutistessa alkoi tuntua siltä, että pian valuu kyynelnesteet ulos. Pienoisen hetken aikana silmäni oli ehtinyt sitten vaihtaa väriä punaisen suuntaan. Oh nam. Siinä ihmeteltiin, että kuis siinä nyt niin kävi. Ihmetellessä ne luometkin sitten alkoivat turvota ja silmien ympärille kasvoi pieniä näppyjä. Oli kyllä upean sumea näkökenttä kyynelnesteen valuessa ja silmän muurautuessa umpeen.

Tarinan opetus: Älkää hinkatko silmiänne likaisilla paidoilla. Etenkään jos niihin on hinkattu jotain, mille olette allergisia.