Tässä se nyt on. Abivuosi.
Fiilikset: voi vitun vitun vitun vitun eiku se on liian teini sana eli voi pyllyn ylppärit.
 |
| © Iida Lahikainen |
Olen laskeutunut "lomalta" takaisin opiskelijaelämään yllättävän hyvin. No onko sekään mikään ihme, kursseja on viisi, joista kaksi eivät ole minulle edes välttämättömiä. Silleen. Periaatteessa. Neljä aamua viidestä alkaa liian aikaisin, mutta yhtäkään aamutuntia en oo vielä lintsannut eikä poissaolojakaan näy, vaikka parit EF-keikat tuntien päälle hurauttelinkin heti ekalla viikolla.
Ihailkaa edistymistäni, ensimmäinen piirros on joulukuulta 2009 ja toinen heinäkuulta 2014. Molemmissa mallina Laura-Tuulia Aarnio.
Hei oikeasti, mun loma oli LOMA. Siis en ollut töissä kuin max. viikon plus yhden päivän mustikassa. Mustikanpoimintareissuhan päätyi siihen että puolen ämpärin jälkeen kellahdin maahan puhdistamaan marjojani. Lisäksi puoliskon asettaessa jäätäviä uhkauksia tulevaisuudelle oli pakko ryhtyä lukemaan ja luin ihan kiitettävästi puolet bilsan ylppärialueesta. Samalla luin koko Louisiana-sarjan. Ja sitten pidin kahden viikon tauon. Tai ei mitään intensiivistä lukemista enää. Ja hupskeikkaa, muisti tyhjennetty mukavasti mutta kyllä se tästä. Muistipelin teko ainakin ratkaisee tätä ongelmaa.
 |
| Syy siihen, miksi olen niin köyhä |
Lukumotivaatiota on aktiivisesti tappamassa epävarmuus tulevaisuudesta. Tai mullahan oli selkeät suunnitelmat ja nyt ne on vähemmän selkeät. Tai bilsa alkoi kiinnostamaan enemmän kuin hammaslääketiede ja sitten paljastuikin että bilsalla jää työttömäksi ja kappas, näin avaat suunnitelmasi kokonaan. Ammatinvalintatestejä tehty muttei niistä mitään apua ole. Tavallaan arkkitehdiksi saattaisi inan tehdä mieli, vaikken Torkkelissa mitään teknistä piirustusta olekaan opiskellut. Mutta ei, Yasminesta ei tule arkkitehtiä. Ja miksi? Koska niitä ei kouluteta Turussa. Ja miksi Turku? Koska puolisko. Tämähän olikin se syy, miksen halunnut vielä lukioaikana mitään parisuhteita. Jottei tarvitsisi välittää kenenkään muun päätöksistä. Onhan tässä ihan kelvollisesti eletty eri kaupungeissa jo hurjan kauan, mutta ei sellaista loputtomiin jaksa.
 |
| Parisuhde... |
Okei, ei saa heittää kaikkea puoliskon niskaan, itsehän olen koko ajan Turkuun halunnut. Takaisin tutulle murrealueelle. Kun ei Helsinki tuntunut pitkään aikaan kodilta. Vasta nyt, kahden vuoden jälkeen olen alkanut hyväksymään tämän olemassaolon. Tai tulee oikeasti sellaisia "Mut Helsingissä..." esim. 24h-Alepat, ravintolat, HSL ja Ravintolapäivän toimivuus. Ainiin, arvatkaa mikä on kaikkein rasittavinta Helsingissä? Wannabe-true-helsinkiläiset. Siis sellaiset, jotka ovat muuttaneet Helsinkiin jostain kauempaa ja unohtavat helsinkiläistymisessään kaiken, mikä on kehä III:n ulkopuolella. Ei mitään arvoa muulle. Musta Uusikaupunki on kaupunkina aivan ihana. Sen selittäminen edellämainitulle ihmistyypille ei onnistu. Ei millään. Halveksuntaa saatana. Hei, mulla ei oo muita kaupunkeja vastaan mitään. Mä en vaan ole käynyt Mikkeliä pohjoisemmassa enkä idemmässä. Tai saattaa mulla olla vähän Laitilaa vastaan. Sori.
Ainiin, tässä kun Hertta on majaillut luonani jonkin verran, niin on tullut pohdittua esim. sitä, mikä tekee ihmisestä seurattavan? Oli se sitten blogi tai twitter tai instagram, miksi joku täysin random lähtee seuraamaan toisen elämää?
