Yksin

Tänään taidan olla yksin. Puolisko huilii jossain päin pk-seutua (eli vissiin Vantaalla), jonka vuoksi jouduin käyttämään omia aivojani luodakseni ostoslistan ja piti se ruokakin itse saada aikaiseksi, vaikka toki sen eilen ja toissapäivänä taisinkin valmistaa.

Tuon erään vierailun aikana olen lähinnä ehtinyt sairastamaan kahdesti, harmittelemaan ja kärsimään alakuloisuudesta. Harmitus onkin lähinnä johtunut siitä, että aika menee sairasteluun. Sairaana kun ei vain joko jaksa mitään, tai sitten siinä pitäisi varoa taudin tartuttamista. Eikä tätä aikaa yhdessäolemisellekaan ole loputtomasti, vaikkei toisella mitään kouluakaan enää ole. Näillä parin viikon tauoilla mennään.

Mutta tänään olen kai saanut otettua itseäni jotenkuten niskasta kiinni. Kävin kaupassa, tein ruokaa, söin, seuraavaksi menen taas kauppaan etsimään leivinpaperia, teen omenapiirakkaa ja sitten nauttimaan kylvystä, kun kerran ammekin löytyy. Sen jälkeen kait lähettelemään lisää työhakemuksia ja odottelemaan kultaa kotiin. Ei harmita, eikä merkkiäkään alakuloisuudesta. Vain vuotava nokkani on häiritsemässä.

Huomenna alkaa koeviikko, mutta onneksi on vain kritiikki ja terveystiedon esitelmät. Hyvä alku lomalle, tosin pitäisi se puoliskokin taas hyvästellä. Joskus kahden tai kolmen viikon päästä sitten taas.

EDIT: No onhan se ihan hauskaa, että olet nukkumassa ilman mitään vaatetta ja kultasi ilmaantuu ovesta sisään kahden kaverinsa kanssa ryyppäämään. No nyt sillä on kolme ryyppykaveria. Kahdelta yöllä.