Depression, where are you?

Ensi yö kuluu sitten kuvistöiden parissa. Ensin tämä tunnetilatöherrys ja sitten tilasommittelu. Tunnetilatöherryksestä ideat ovat selkeät, tosin saattaa tulla vähän ontuva, koska en juuri nyt ole masentunut. Noh, kylmiä värejä vaan kehiin. Tilasommittelun kanssa onkin sitten enemmän ongelmia...

Let's build a couch!

Kyllä, kännykkäkamerani laatu on upea.

Koeviikko pyörähti nätisti käyntiin vapaapäivällä. Ikeasta ostamani divaanivuodesohva saapui neljänä pakettina ja sain sohvan koottua vajaassa neljässä tunnissa mukaanlukien Facebook-tauot. Nyt ei enää tarvitse nukkua ilmapatjan päällä! Lisäksi paikka näyttää ainakin hieman tyylikkäämmältä, vaikka huoneesta vielä löytyykin kaikki pakkausmateriaalit. Vielä kun joku verhot laittaisi...

Asian food: Thaimaalaiset lihapyörykät

Noniin, nyt elämäni ensimmäistä kertaa jaan teille reseptin. Ja resepti on elämäni toinen valmistamani aasialainen. Huhhuh.

Thaimaalaiset lihapyörykät

400g jauhelihaa
4dl kookosmaitoa
2 rkl punaista currytahnaa
2 isoa rkl maapähkinöitä
1 rkl sokeria
1½ rkl fish saucea (kalakastike whatever)
4cm pala inkivääriä
½ - 1 tl suolaa (tai maun mukaan)
vehnäjauhoja

1. Ota jauheliha ja ripaus suolaa, sekoita ne (kulhossa tai keittiötasolla, miten vaan) ja pyörittele semmoisia lihapullan kokoisia palloja, jotkö pyörittelet vielä vehnäjauhoissa
2. Paista ne pannulla, niin etteivät ainakaan enää punerra keskeltä. Tämän jälkeen ota ne pannulta pois.
3. Rouhi pähkinät ja raasta inkivääri
4. Kaada pannulle kookosmaito, currytahna, maapähkinä-inkiväärirouheraaste, sokeri ja fish sauce. Sekoita hyvin, liemestä pitäisi tulla sellaista oranssihtavaa, miltei punaista. Anna kiehahtaa.
5. Heitä lihapullat liemeen, ja anna olla hetki maustumassa. Muista sammuttaa liesi!
6. NAUTI riisin kanssa.

Tip: Oikestihan lihan joukkoon kuuluisi laittaa vielä vihreitä papuja ja punaista chiliä. Minulla ei niitä sattunut olemaan mutta suosittelen kokeilemaan jos satutte pitämään niistä!

ขอให้เจริญอาหาร! (kŏr hâi jà-rern aa-hăan!) = Hyvää ruokahalua!

Nyt jos joku tulee pätemään jotain pyöryköistäni niin vetoan äitini surkeaan kokkaustaitoon.

Hiihou

Luulen, että minulla on oikeus näyttää tämä täällä kun sen kerran itse olen tehnyt. 

Syö ruokasi poika

Jääkaapissa ei ole ruokaa. = Jääkaapissa on aineksia ruokaan, mutten jaksa nyt käyttää muuta kuin mikroa.

Tänään söin eiliset makaronit pois (kyllä, tein aivan erinomaista lihamakaronilaatikkoa eilen) ja tahdon lisää ruokaa. Koska jääkaapissa on lähinnä random-aineksia tällä hetkellä, tartuin marmeladipurkkiin ja kriimkräkkereihin eli voileipäkekseihin. Marmeladivoileipäkeksieni lisäksi olen ehtinyt syömään puoli purkkia maissia ja jäätelön ja kämppikseni jämiä (EI KAI SE TAAS HEITÄ NIITÄ POIS?). 

Tarvitsen

lisää

ruokaa.

Nainen kasvavassa iässä, joopajoo. 16 vuotta kertynyt ja jäinpähän alle 160 sentin, sentään äitini ohi pyyhälsin ja vauhdilla. Ja siihen se sitten jäi. Turhan aikainen kasvupyrähdys oli ja sen verran nopea, etten edes tajunnut sen olemassaoloa. Mutta syönpähän silti enkä vieläkään ole kai tarpeeksi normaalipainoinen. Kyllä se tästä kun tarpeeksi istuskelen bussissa ja käytän hissiä. Tosin en juurikaan käytä hissiä vaikka se sijaitsee ovemme vieressä.

Rakas äikän maikkani, joka ei valitettavasti ole suosikkini, on pyytänyt meitä tekemään tekstitaitovastauksen. Olenko tehnyt? EN. Haluanko tehdä? Ehen. Rakas veljeni kirjoitteli jonkun tekstin puolestani, mutten ole edes sitä lukenut. Ei jaksa, ei kiinnosta.

Osa suuresta kiinnostuksenpuutteestani saattaa johtua pelkästään siitä, että

- minulla ei ole lamppua (tai on mutta suuressa lyhyydessäni en saa sitä kattoon),

- minulla ei ole mitään mihin tungen miljoona laukkuani (joilla olen siis kuljettanut tavaraa Uudestakaupungista) joten ne ovat levällään keskellä lattiaa,

- minulla ei ole sänkyä (eikä sohvaa, hankin siis vuodesohvan),

- minulla ei ole tarpeeksi ruokaa,

- en saa verhojakaan ripustettua,

- minulla ei ole tyhjää pöytää...

- minulla on liian hyvä tietokone ja haluan käyttää sitä jatkuvasti.

Sentään sain luumupiirakan viime viikolla tehtyä.

...ja tässä huoneeni viikko sitten.

En siis ollut purkanut laukkuani vielä...

Hypäri

Viileä dataus huivi päässä koska bad hairday on koittanut minullekin... Haluan jo nukkumaan ja ruokaa, ja että joku ripustaa minulle lampun kattoon.

Ei ole kirjaa eikä ole lehtiötä. HNNNNNNNNNNNNGH.

Tää on taidelukio saatana, täältä tulee pelkkiä taiteilijoita

Musta ei sitten tosiaan tule taiteilijaa. Toivottavasti.

Eäää tämän koulun kanssa. Lomafiilis jatkuu ja viileä taiteilijalusmuilu saa minusta otteensa. Tähän mennessä myöhästynyt nätit kaksi kertaa ja tämä läksyjen tekemättäjättäminen jatkuu pahempana kuin yläasteella.  Koeviikko lähestyy, stressinpoikanen raastaa sisälmyksiä ja kärsin viileästä huimauksesta, jonka vuoksi terkkari määräsi minut fysioterapiaan. JES.

Ovelasti olen sotkenut itseni sekä ympäristöraatiin, että oppilaskunnan valtuustoon (tavoitteena hallitus). No, ei siinä mitään vikaa, mutta pitää sitten tietty mennä tapahtumia päällekäin ja mukava selvittely sitten niiden kanssa JES. Ei mulla mitään muita ongelmia, vielä, kai. 

Ja kaverikämppäily on sujunut tähän asti melko hyvin. Ei mulla sen kanssa ole muuta ongelmaa, kuin se, että avaimeni juoksivat Uuteenkaupunkiin ja olen nyt Kristan avainten varassa... Noh, viikonloppuna kotiin ja hakemaan niitä avaimia. Lisäksi rakkaan Jutkuni kanssa katsomaan Sofi Oksasen romaaniin perustuvaa elokuvaa nimeltä Puhdistus. Ja puhuin juuri kuin kukaan ei olisi kuullutkaan koko elokuvasta. Minusta tuntuu, että vähän kaikki ovat kuulleet siitä. 

Haluaisiko joku ostaa mulle paketin margariinia, jotta voin leipoa luumupiirakan?

Hei Itä-Pasila, milloin syksyni saapuu?

Kohta olen oleillut täällä Helsingissä jo kuukauden. Enkä edes näyttänyt teille pientä valtakuntaani, nyt minulla on kuitenkin suurempi. Tämän viikon maanantaina sain avaimet Pasilan kämppään, tiistaina jätin Käpylän taakseni ja huomenna haen loputkin tavarat sieltä. Melko tyhjä huone ainakin vielä, kun ei ole sänkyä eikä sohvaa. Ylihuomenna vihdoin ja viimein kauan odotetut tuparit!

Koulu koulu koulu... Torkkelissa on ollut ihan jees meno. Tiedä sitten johtuuko lukiosta vai johtuuko juuri Torkkelista, mutta en stressaa sitten mitään. Lähinnä lojun vain puolihorroksessa jossain satunnaisessa nurkassa. Peruskoulun viimeinen luokka kului pelkässä stressissä ja ahdistuksessä uiden, nyt mulla ei ole mitään kiirettä mihinkään enkä panikoi yhtikäs mitään. Katsoo sitten millaiset tunnelmat koeviikolla...

Minun pitäisi varmaan esitellä jossain vaiheessa itseni, kertoa jotain kunnollista ja ryhtyä käyttämään kuvia kerronnan apuna. Vaikka kuinka olisi kuvataidelukiossa niin välttelen tekstien ja kuvien yhdistämistä. Joo-o, kouluvihkoni ovat oikeasti erittäin siistit, poiketen ehkä hieman, tai ehkä aika paljonkin, muiden torkkelilaisten vihoista.

Päivän äikkäkysymys: Vihoista vai vihkoista?