Yksin

Tänään taidan olla yksin. Puolisko huilii jossain päin pk-seutua (eli vissiin Vantaalla), jonka vuoksi jouduin käyttämään omia aivojani luodakseni ostoslistan ja piti se ruokakin itse saada aikaiseksi, vaikka toki sen eilen ja toissapäivänä taisinkin valmistaa.

Tuon erään vierailun aikana olen lähinnä ehtinyt sairastamaan kahdesti, harmittelemaan ja kärsimään alakuloisuudesta. Harmitus onkin lähinnä johtunut siitä, että aika menee sairasteluun. Sairaana kun ei vain joko jaksa mitään, tai sitten siinä pitäisi varoa taudin tartuttamista. Eikä tätä aikaa yhdessäolemisellekaan ole loputtomasti, vaikkei toisella mitään kouluakaan enää ole. Näillä parin viikon tauoilla mennään.

Mutta tänään olen kai saanut otettua itseäni jotenkuten niskasta kiinni. Kävin kaupassa, tein ruokaa, söin, seuraavaksi menen taas kauppaan etsimään leivinpaperia, teen omenapiirakkaa ja sitten nauttimaan kylvystä, kun kerran ammekin löytyy. Sen jälkeen kait lähettelemään lisää työhakemuksia ja odottelemaan kultaa kotiin. Ei harmita, eikä merkkiäkään alakuloisuudesta. Vain vuotava nokkani on häiritsemässä.

Huomenna alkaa koeviikko, mutta onneksi on vain kritiikki ja terveystiedon esitelmät. Hyvä alku lomalle, tosin pitäisi se puoliskokin taas hyvästellä. Joskus kahden tai kolmen viikon päästä sitten taas.

EDIT: No onhan se ihan hauskaa, että olet nukkumassa ilman mitään vaatetta ja kultasi ilmaantuu ovesta sisään kahden kaverinsa kanssa ryyppäämään. No nyt sillä on kolme ryyppykaveria. Kahdelta yöllä.

Eka kerta: Käyttäkää järkeä! Koulutus on tärkeä.

Olin eilen elämäni ensimmäistä kertaa osallisena mielenosoituksessa. Kuten useimmat ovat varmaan uutisista huomanneet tai joltakulta kuulleet, noin 5000 meluavaa opiskelijaa marssi Senaatintorilta Eduskuntatalolle vaatien opintotuen pitämistä opintorahapainotteisena, sen sitomista indeksiin ja itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintotuen vanhempien tulojen vaikutuksen poistoa. Senaatintorilla seistessä, jonkinnäköisen maskotin puhetta kuunnellessa, tuli aivan upea tunne. Tuhansia ihmisiä ympäri Suomea oli  kerääntynyt samaan paikkaan yhteisen asian tähden. Vielä Senaatintorilla en oikeastaan pystynyt käsittämään väenpaljoutta, mutta kun pääsimme Aleksanterinkadulle marssimaan, enkä nähnyt opiskelijalauman alkua tai loppua, aloin käsittämään, kuinka paljon se 5000 ihmistä tosiaan on. Jos et ollut keskiviikkona klo 13 Senaatintorilla, olit väärässä paikassa. Enkä tarkoita pelkästään opiskelijoita. Takani kulkikin kaksi miestä, jotka ilmoittivat olevansa kauan sitten jo valmistuneita ja olivatkin vain lounastauolla. Tänään taisi selvitä, mitä hallitus sitten tuistamme päätti, mutta itse en tiedä tulosta. Ei se kai mitään huonoa ollut, ei kukaan ainakaan vielä ole valittanut.

Oi nauttikaa kerranki tarjoamastani laaduttomasta kuvamateriaalista, jonka olen napannut rakkaalla Nokia N9 -"lainapuhelimellani". Ja tosiaan jokaikinen horisontti on vinossa. Valokuvaajat, älkää repikö hiuksia päästänne. En ollut siellä ottamassa upeita kuvia, olin vain tallentamassa hetkeä.

Lopuksi kaikki rynnivät iloisesti Eduskuntatalon varjoon palelemaan. 

Hei mullahan on paasto

Paasto, tuo katolilaisten iloinen perinne, joka vaatii jostakin pidättäytymistä. Noh, olenko pidättäytynyt lihasta? En. Olenko jo kuopannut seksielämäni iäisyydeksi? En. Olenko välttynyt tuhlailulta? No en tosiaan. Onko mässäily vähentynyt? Ei ikinä. Joko olen irti netistä? Ehen edelleenkään. Kiinteä nettikin tulee vajaan viikon päästä. Aionko paastota edes jostain? No ajattelin näin muutaman viikon myöhässä luopua roskaruoasta. Hyvästi McDonalds!

Kutsuuko rippituoli? No kyllä varmaan, mutta millä voimilla itseni muka sinne raahaisin? Tosin pääsisikö sillä sitten kaikesta syyllisyydestä eroon, vai pahentaisiko se sitä...

Mainstreamkuvaraiskaus: Maaliskuu puoliväliinsä

No enpäs ole paljoa kirjoitellut tässä kuussa. Ei ole kukaan muukaan. Massahomoilen sitten niin. Massahomoilu jatkuu weheartitin selailuni tuotoksilla. Enkä edelleenkään kirjoita kunnon asiaa. Ei vaan jaksa kiinnostaa, vaikka kuinka olisi ideoita. Syökää Biolania.

Olen

...hengannut sairaalavaatteissa tippa vasurissa Haartmanin sairaalassa yli 40 asteen kuumeessa liian alhaisen verenpaineen kera.



..."tuhlannut" 20e (!!!!) alusvaatteisiin.



...syönyt liikaa roskaruokaa.



...miltei pudonnut kurssilta.



...viettänyt ihanaa aikaa upean puoliskoni kanssa.



...muuttanut (enkä tiedä, mitä kuvassa sanotaan).


...käynyt työhaastattelussa ja jäänyt ilman työpaikkaa.



...saanut aikaiseksi upean unirytmin, jonka taisin jo kusta viime yönä. Sekä mahdollisesti myös tänä yönä koska olen edelleen koneella. Tosin olin viime viikonkin yöt koneella ja heräsin silti seitsemältä.



...kärsinyt rahahuolista.



...saanut aikaiseksi marenkikakun, (joka olisin vissiin kaivannut lisää sokeria) sekä mutakakun, jonka olisi pitänyt jäädä kosteammaksi.

Ja koska klo uhkaavasti lähestyy kahta, eivät aivot enää jaksa toimia kunnolla (toimivatko koskaan?), joten enpäs muista tältä kuulta muuta. Tosin tein hetki sitten muuttoilmoituksen maistraattiin ja hakemusmuutoksen Kelaan. Jes.

Muutto vol. 3

Olen hereillä. Olen hereillä seitsemältä lauantaiaamuna. Ja pitäisi vissiin tiskailla ja pakkailla hieman ja lähteä muuttamaan Kallioon/Harjuun (till Berghäll/till Ås) runsaan neljän tunnin kuluttua. Nyt kone pakettiin ja kunnon netinhän saan vasta joskus viikon päästä...

Oh Doctor, save me

Lähde: We♥it

Peiton käärin rullaksi, sen asettelen viereeni, kuvittelen että siinä oot.
Aamuyö niin lohduton, sängyssäni yhä on peitto untuvilla täytetty.