Hyi koulutöitä. Hyi koeviikko. Hyi gynen käsittely.
Voin kertoa teillä tarinan pöydästäni. Niin, minulla on nyt ruokapöytä. Tosin tällä hetkellä se vain tönöttää keskellä huonetta, koska laiskuuteni ei salli minun siirtää sitä mihinkään. Pöydän lisäksi löytyy myös kaksi tuolia, tosin toinen niistä on hyvin hutera ja siitä lähtee jalat irti. Pöydän löysin aivan yllättäen palatessani koululle Työväenasuntomuseolta, joka etäisesti muistutti ah niin ihanaa alakouluani Seikowia. Tepastelin ensin pitkin Vaasan-, sitten Kustaan- ja lopuksi Helsinginkatua ja olin kääntymässä kohti koululleni johtavaa ylämäkeä, jolloin näin sen. Pöytä siinä kadun kulmassa ja joku pulsu tutkimassa siinä ollutta lappua. Pulsun jatkettua matkaansa menin sitten itsekin tutkailemaan kalustetta. Kun löydän pöydän, jollaista olen etsinyt muutaman kuukauden, ja siinä lukee "SAA OTTAA", niin mitä tapahtuukaan? No minä tottakai otan sen heti paikalla vaikka kuinka tulisi poissaolo fysiikasta. Istahdinpahan pöydän päälle, soitin alastomalle puoliskolle että tules kantoavuksi, mutta herra lähti vaatteet päälle saatuaan liitelemään väärään suuntaan. No, raahasin siinä sitten yksikseni hyvin epätoivoisesti pöytää sen 150m kunnes eräs viileä venäläinen kokki hyökkäsi kantoavukseni. Puolisko sentään ilmaantui rappukäytävään ja pöytä saatiin kannettua asuntooni. Tämän jälkeen ryntäsin oppitunnilleni, enkä edes saanut poissaolomerkintää.
Koska sanoin päästäväni ihmisiä asuntooni pöydän hankittuani, pääsi, ah, aina niin ihana Joonas nauttimaan Kallion virtsaisesta ilmasta luoksemme viikonlopuksi. Tuon viikonlopun jälkeen opin, että kyllä, sänkyyni mahtuu ihan hyvin kolme ihmistä nukkumaan, mutta se ei välttämättä ole niin mukavaa korkean lämpötilan vuoksi. Hikiyön jälkeen Joonas siirtyi lattialle ilmapatjalle vääntelehtimään meluisasti, ja keittiöön viiltelemään entiedämiten peukaloaan leipäveitsellä. Eikä minulla edelleenkään ole sitä desinfiointiainetta.
Saimme koulun alkaessa opinto-oppaamme kalenterin muodossa. Nyt kun on alkanut merkitä kalenteriin erilaisia tapahtumia, on ollut hämmentävää huomata kuinka täynnä viikkoni voivatkaan olla. On ollut hallituksen ja valtuuston kokoukset ja niistä tulleet nakitukset, ympäristöraadin tempaukset (jotka olen jättänyt väliin hommatakseni puoliskolle leipää tai mennäkseni labraan sorkittavaksi), messut, hautajaiset, info-tilaisuudet, työkeikkoja joko EF:lle tai Ukiin, koulutehtävien määräpäiviä ja lääkärikäyntejä. Loppuaika kuluu ruokaan (sen hankintaan, valmistukseen, syömiseen ja säilömiseen) sekä koneiluun ja niin opiskelu jää turhan vähäiseksi. En osaa tehdä läksyjä/lukea kirjaa ja skypetellä samaan aikaan kun kuitenkin eksyn selaimeen. No, tänään sain huomata, etteivät menetelmäni johda mihinkään hyvään. Fysiikan koe penkin alle, mutta koska mitä todennäköisimmin pääsen läpi, ei uusintamahdollisuutta ole. Jos olisin jättänyt kokeen tekemisen toiseen tehtävään, olisin päässyt uusimaan. Harmikseni olenkin ensi jaksossa iltakuuteen asti koulussa, eli ei jakson aikana tulisi edes uusintaan luettua. En kuitenkaan muista panostaneeni pitkiin aikoihin mihinkään niin paljon kuin tähän, mutta tällä kertaa ei vain sujunut. Voin vain toivoa, että osaisin edes matikkaa.
Voin kertoa teillä tarinan pöydästäni. Niin, minulla on nyt ruokapöytä. Tosin tällä hetkellä se vain tönöttää keskellä huonetta, koska laiskuuteni ei salli minun siirtää sitä mihinkään. Pöydän lisäksi löytyy myös kaksi tuolia, tosin toinen niistä on hyvin hutera ja siitä lähtee jalat irti. Pöydän löysin aivan yllättäen palatessani koululle Työväenasuntomuseolta, joka etäisesti muistutti ah niin ihanaa alakouluani Seikowia. Tepastelin ensin pitkin Vaasan-, sitten Kustaan- ja lopuksi Helsinginkatua ja olin kääntymässä kohti koululleni johtavaa ylämäkeä, jolloin näin sen. Pöytä siinä kadun kulmassa ja joku pulsu tutkimassa siinä ollutta lappua. Pulsun jatkettua matkaansa menin sitten itsekin tutkailemaan kalustetta. Kun löydän pöydän, jollaista olen etsinyt muutaman kuukauden, ja siinä lukee "SAA OTTAA", niin mitä tapahtuukaan? No minä tottakai otan sen heti paikalla vaikka kuinka tulisi poissaolo fysiikasta. Istahdinpahan pöydän päälle, soitin alastomalle puoliskolle että tules kantoavuksi, mutta herra lähti vaatteet päälle saatuaan liitelemään väärään suuntaan. No, raahasin siinä sitten yksikseni hyvin epätoivoisesti pöytää sen 150m kunnes eräs viileä venäläinen kokki hyökkäsi kantoavukseni. Puolisko sentään ilmaantui rappukäytävään ja pöytä saatiin kannettua asuntooni. Tämän jälkeen ryntäsin oppitunnilleni, enkä edes saanut poissaolomerkintää.
Koska sanoin päästäväni ihmisiä asuntooni pöydän hankittuani, pääsi, ah, aina niin ihana Joonas nauttimaan Kallion virtsaisesta ilmasta luoksemme viikonlopuksi. Tuon viikonlopun jälkeen opin, että kyllä, sänkyyni mahtuu ihan hyvin kolme ihmistä nukkumaan, mutta se ei välttämättä ole niin mukavaa korkean lämpötilan vuoksi. Hikiyön jälkeen Joonas siirtyi lattialle ilmapatjalle vääntelehtimään meluisasti, ja keittiöön viiltelemään entiedämiten peukaloaan leipäveitsellä. Eikä minulla edelleenkään ole sitä desinfiointiainetta.
Saimme koulun alkaessa opinto-oppaamme kalenterin muodossa. Nyt kun on alkanut merkitä kalenteriin erilaisia tapahtumia, on ollut hämmentävää huomata kuinka täynnä viikkoni voivatkaan olla. On ollut hallituksen ja valtuuston kokoukset ja niistä tulleet nakitukset, ympäristöraadin tempaukset (jotka olen jättänyt väliin hommatakseni puoliskolle leipää tai mennäkseni labraan sorkittavaksi), messut, hautajaiset, info-tilaisuudet, työkeikkoja joko EF:lle tai Ukiin, koulutehtävien määräpäiviä ja lääkärikäyntejä. Loppuaika kuluu ruokaan (sen hankintaan, valmistukseen, syömiseen ja säilömiseen) sekä koneiluun ja niin opiskelu jää turhan vähäiseksi. En osaa tehdä läksyjä/lukea kirjaa ja skypetellä samaan aikaan kun kuitenkin eksyn selaimeen. No, tänään sain huomata, etteivät menetelmäni johda mihinkään hyvään. Fysiikan koe penkin alle, mutta koska mitä todennäköisimmin pääsen läpi, ei uusintamahdollisuutta ole. Jos olisin jättänyt kokeen tekemisen toiseen tehtävään, olisin päässyt uusimaan. Harmikseni olenkin ensi jaksossa iltakuuteen asti koulussa, eli ei jakson aikana tulisi edes uusintaan luettua. En kuitenkaan muista panostaneeni pitkiin aikoihin mihinkään niin paljon kuin tähän, mutta tällä kertaa ei vain sujunut. Voin vain toivoa, että osaisin edes matikkaa.
