Jumalattoman nakertava kevät

Ja lokit räkättävät ja aurinko paistaa ja kevät on täällä, muttei ole lämmintä eikä ole edes varaa ruokaan...

FI86 5000... Osuuspankki.

Mitä oli olla kuollut, mitä on olla elossa?

Milloin synnyin uudelleen, vai synnyinkö edes?

Miksi jokin on rikki, vaikkei mitään ole tapahtunut vai oliko se niin aina?

Pelkää aaveita, hiirien rapistelua seinärakenteissa, Vaasankadun baarien kanta-asiakkaita... Onko oikeasti jotain pelättävääkin?

Kun ei tunteita kuulu näyttää. Tai ei ainakaan niitä negatiivisia. Ilmekään ei värähdä, eikä ääni. Eikä lääkäriinkään voi mennä kertomaan, että olis nyt vähän vikoja. Ei vikojaan kuulu paljastaa, ettei kukaan vain tartu niihin.

Mutta on kuulemma rakkautta olla heikko. Vai onko sittenkään?

En saa edes nukkua rauhassa. Menee mihin aikaan tahansa nukkumaan niin nukahtaa, mutta heräämiset tapahtuvatkin sitten väärään aikaan. Ja kun oikeasti pitäisi nousta, ei enää kykene sellaiseen. Onneksi pian on taas lomaa.

Luulin hetken, että päässäni on vikaa, silla näin keittiössä pienenpientä välkkymistä. Tai ehkä himmenemistä. Sitten kaikki pimeni.

AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL. Olisi sen lukion paremminkin voinut hoitaa ja peruskoulun sitten vähän huonommin.

Tulee taas poissaoloja, kaikki hyvin niin kauan kun en joudu taas sairaalaan. Kun ei ne edes osaa päättää mikä vaivasi.

No vaikkei olisi varaa ruokaan, se ei tarkoita sitä, ettei olisi ruokaa.

Kun alamäki alkaa

Liityin Instagramiin, lisäsin sinne blogini osoitteen ja mihin se johtikaan? 93 käyntiä toissapäivänä. Kaikille järkyttyneille kotikaupunkilaisilleni: viime postaus oli aprillipila. Ja hyvä aprillipila olikin, koska sain sillä ihmisiä paniikkiin. En siis ole paksuna. Vielä. Seitsemään vuoteen.

Ja tosiaan oi mikäs muukaan menossa kuin koeviikon loppupuolisko. Minulla tässä nautiskeltavana vielä kaksi koetta, ruotsi ja italia. Ja sairastelu jatkuu, koska stressi. Kun pitäisi saada töitä ja kaikkea. Ja ne työt pitäisi saada Uudestakaupungista. Seitsemään paikkaan hakenut, yhdestä kieltävä vastaus, lopuista ei ole kuulunut mitään. Pienyrityksiä en erityisemmin pääse kiertämään, sillä olen vain viikonloput paikalla ja aukioloajat eivät ole silloin tue minua. Lisäksi minusta ei saa edes yritystukea, eikä "alani" työpaikkoja kaupungissa paljoa ole. Kesätyöpaikan hankkiminen on minulle kuitenkin välttämätöntä, muuten en taida selvitä kesän vuokranmaksusta.

Minusta tuntuu, että viime syksy oli oikeastaan aika upea. Pääsi tekemään kaiken itse ja kun päätti tehdä jotain, niin tosiaan teki sen. Aito, itsenäinen nainen. Itsevarmuutta oli tarpeeksi sanomaan ties mitä, ja vielä pystyi jonkin verran seisomaan sanojensa takana. Oli tietty elämäntyyli, ja liikaa rahaa käytettävissä.

Nyt on kevät ja mihin olen päätynyt? En edes yritä väittää vastaan, kaikki on ihan sama. Ei uskalla ostaa ruokaa, koska ei ole varma millaisia laskuja on tulossa. Enkä saa edes mitään aikaiseksi. Aina vaan "pitäisi..." mutta mitään ei tapahdu ennen kuin joku muu alkaa hoputtamaan. Kai sitä pitää taas lähteä etsimään itsevarmuuttaan ja energiaansa takaisin.

Kaksi viivaa

Se oli odottanut minua Helsingissä koko loman. Kiusannut olemassaolollaan toilettilaukussa. En ole oikeastaan pystynyt ajattelemaan muuta, mutta en ole siitä pystynyt puhumaankaan. Päästyäni takaisin kämppääni, oli aika tehdä epäilyksistä loppu. Eihän tässä ole ihmetelty kuin vasta pari viikkoa, mikä on, kun ei mielialojaan hallitse. Miksi purskahtaa niin helposti itkuun, miksi paiskoo tavaroitaan ympäri asuntoa, miksi saa kiukunpuuskan keskellä yötä ja potkii seinää? Miksi väsyttää, miksi juoksee jatkuvasti vessassa, miksi alavatsassa tuntuu jotain menkkakipujen kaltaista, vaikkei niiden aika olekaan, miksi ällöttää tai miksi tekee yllättäen mieli syödä majoneesia? En olisi uskonut joutuvani tähän tilanteeseen vielä pitkiin aikoihin, olenhan sentään syönyt pillereitä jo vuodesta 2011, eikä kondomien ostamisenkaan pitäisi olla ongelma. Luulisi sentään minun niin vastuuntuntoisena ihmisenä osaavan käyttää sitä ehkäisyä oikein mutta ei, ei niitä pillereitä aina muista syödä vaikka kuinka olisi hälytys, eikä sitä unohdustakaan välttämättä huomaa.

Tänään tein elämäni ensimmäisen raskaustestin. Testi näytti minulle kahta viivaa, tulos oli siis positiivinen.

Yksin

Tänään taidan olla yksin. Puolisko huilii jossain päin pk-seutua (eli vissiin Vantaalla), jonka vuoksi jouduin käyttämään omia aivojani luodakseni ostoslistan ja piti se ruokakin itse saada aikaiseksi, vaikka toki sen eilen ja toissapäivänä taisinkin valmistaa.

Tuon erään vierailun aikana olen lähinnä ehtinyt sairastamaan kahdesti, harmittelemaan ja kärsimään alakuloisuudesta. Harmitus onkin lähinnä johtunut siitä, että aika menee sairasteluun. Sairaana kun ei vain joko jaksa mitään, tai sitten siinä pitäisi varoa taudin tartuttamista. Eikä tätä aikaa yhdessäolemisellekaan ole loputtomasti, vaikkei toisella mitään kouluakaan enää ole. Näillä parin viikon tauoilla mennään.

Mutta tänään olen kai saanut otettua itseäni jotenkuten niskasta kiinni. Kävin kaupassa, tein ruokaa, söin, seuraavaksi menen taas kauppaan etsimään leivinpaperia, teen omenapiirakkaa ja sitten nauttimaan kylvystä, kun kerran ammekin löytyy. Sen jälkeen kait lähettelemään lisää työhakemuksia ja odottelemaan kultaa kotiin. Ei harmita, eikä merkkiäkään alakuloisuudesta. Vain vuotava nokkani on häiritsemässä.

Huomenna alkaa koeviikko, mutta onneksi on vain kritiikki ja terveystiedon esitelmät. Hyvä alku lomalle, tosin pitäisi se puoliskokin taas hyvästellä. Joskus kahden tai kolmen viikon päästä sitten taas.

EDIT: No onhan se ihan hauskaa, että olet nukkumassa ilman mitään vaatetta ja kultasi ilmaantuu ovesta sisään kahden kaverinsa kanssa ryyppäämään. No nyt sillä on kolme ryyppykaveria. Kahdelta yöllä.

Eka kerta: Käyttäkää järkeä! Koulutus on tärkeä.

Olin eilen elämäni ensimmäistä kertaa osallisena mielenosoituksessa. Kuten useimmat ovat varmaan uutisista huomanneet tai joltakulta kuulleet, noin 5000 meluavaa opiskelijaa marssi Senaatintorilta Eduskuntatalolle vaatien opintotuen pitämistä opintorahapainotteisena, sen sitomista indeksiin ja itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintotuen vanhempien tulojen vaikutuksen poistoa. Senaatintorilla seistessä, jonkinnäköisen maskotin puhetta kuunnellessa, tuli aivan upea tunne. Tuhansia ihmisiä ympäri Suomea oli  kerääntynyt samaan paikkaan yhteisen asian tähden. Vielä Senaatintorilla en oikeastaan pystynyt käsittämään väenpaljoutta, mutta kun pääsimme Aleksanterinkadulle marssimaan, enkä nähnyt opiskelijalauman alkua tai loppua, aloin käsittämään, kuinka paljon se 5000 ihmistä tosiaan on. Jos et ollut keskiviikkona klo 13 Senaatintorilla, olit väärässä paikassa. Enkä tarkoita pelkästään opiskelijoita. Takani kulkikin kaksi miestä, jotka ilmoittivat olevansa kauan sitten jo valmistuneita ja olivatkin vain lounastauolla. Tänään taisi selvitä, mitä hallitus sitten tuistamme päätti, mutta itse en tiedä tulosta. Ei se kai mitään huonoa ollut, ei kukaan ainakaan vielä ole valittanut.

Oi nauttikaa kerranki tarjoamastani laaduttomasta kuvamateriaalista, jonka olen napannut rakkaalla Nokia N9 -"lainapuhelimellani". Ja tosiaan jokaikinen horisontti on vinossa. Valokuvaajat, älkää repikö hiuksia päästänne. En ollut siellä ottamassa upeita kuvia, olin vain tallentamassa hetkeä.

Lopuksi kaikki rynnivät iloisesti Eduskuntatalon varjoon palelemaan. 

Hei mullahan on paasto

Paasto, tuo katolilaisten iloinen perinne, joka vaatii jostakin pidättäytymistä. Noh, olenko pidättäytynyt lihasta? En. Olenko jo kuopannut seksielämäni iäisyydeksi? En. Olenko välttynyt tuhlailulta? No en tosiaan. Onko mässäily vähentynyt? Ei ikinä. Joko olen irti netistä? Ehen edelleenkään. Kiinteä nettikin tulee vajaan viikon päästä. Aionko paastota edes jostain? No ajattelin näin muutaman viikon myöhässä luopua roskaruoasta. Hyvästi McDonalds!

Kutsuuko rippituoli? No kyllä varmaan, mutta millä voimilla itseni muka sinne raahaisin? Tosin pääsisikö sillä sitten kaikesta syyllisyydestä eroon, vai pahentaisiko se sitä...

Mainstreamkuvaraiskaus: Maaliskuu puoliväliinsä

No enpäs ole paljoa kirjoitellut tässä kuussa. Ei ole kukaan muukaan. Massahomoilen sitten niin. Massahomoilu jatkuu weheartitin selailuni tuotoksilla. Enkä edelleenkään kirjoita kunnon asiaa. Ei vaan jaksa kiinnostaa, vaikka kuinka olisi ideoita. Syökää Biolania.

Olen

...hengannut sairaalavaatteissa tippa vasurissa Haartmanin sairaalassa yli 40 asteen kuumeessa liian alhaisen verenpaineen kera.



..."tuhlannut" 20e (!!!!) alusvaatteisiin.



...syönyt liikaa roskaruokaa.



...miltei pudonnut kurssilta.



...viettänyt ihanaa aikaa upean puoliskoni kanssa.



...muuttanut (enkä tiedä, mitä kuvassa sanotaan).


...käynyt työhaastattelussa ja jäänyt ilman työpaikkaa.



...saanut aikaiseksi upean unirytmin, jonka taisin jo kusta viime yönä. Sekä mahdollisesti myös tänä yönä koska olen edelleen koneella. Tosin olin viime viikonkin yöt koneella ja heräsin silti seitsemältä.



...kärsinyt rahahuolista.



...saanut aikaiseksi marenkikakun, (joka olisin vissiin kaivannut lisää sokeria) sekä mutakakun, jonka olisi pitänyt jäädä kosteammaksi.

Ja koska klo uhkaavasti lähestyy kahta, eivät aivot enää jaksa toimia kunnolla (toimivatko koskaan?), joten enpäs muista tältä kuulta muuta. Tosin tein hetki sitten muuttoilmoituksen maistraattiin ja hakemusmuutoksen Kelaan. Jes.