keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Aistinautintoja

Tänään matkalla kouluun kuulin jostain hyvää musiikkia. Siine sitten aloin ihmettelemään, että mistäs se tulee, kun eihän baarit nyt vielä voi olla auki, eikä Helsingissä ole oikeastaan tullut vastaan sellaisia, jotka ajelevat pillurallia soittaen mitä sattuu mahdollisimman suurella äänenvoimakkuudella. Pyörin pari kertaa ympäri, mutten hahmottanut muutakuin että ääni oli jatkuvasti vasemmalle puolellani. Jostain syystä kumarruin tai katsoin alas ja tajusin, että tuon upean musiikin lähde oli oma puhelimeni, johon puolisko yritti soittaa.

Tänään rakas Eerikani oli myös palannut kylmästä ja sateisesta (not) Iso-Britanniasta, ja toi minulle upean tuoksuvan paketin, joka oli kääritty pinkkiin lahjapaperiin, jossa oli keltaisia palloja ja sidottu keltaisella nauhalla. Paketillani sitten oli kuulemma hajustettu matkalaukku ja kaappi, itse hajustin taas oman reppuni ja asuntoni. Ja mitäs paketin sisältä löytyikään? No Lushin upeita ja ihania kylpytuotteita ♥ Kaksi kylpypalloa ja kaksi vaahtokylpyviipaletta sullottuna värikkääseen "styroksiin" joka paljastuikin perunasta valmistetuksi. Toisen kylpyvaahtoviipaleen ehdinkin jo testata. Vaahtoa tuli ja tuoksu oli lumoava. Veden sävy muuttui myös lievästi punertavaksi, jos vaahdon läpi nyt oikein satuin näkemään. 


Lushin tuotteista olenkin unelmoinut jo joulusta lähtien. Syksyllä olisi vielä ollut rahaa, mutta enpäs tietenkään tajunnut liikkeen olemassaoloa, vaikka sen pystyykin aistimaan jo kaukaa. Asematunnelin läpi taidankin yleensä kulkea lähinnä kiireisenä. Ja nyt kun minulla on oma kylpyamme täällä ja puoliskolla on kaksi kappalein, paitsi että eihän se sinne suostu muuta kuin suihkuun, niin ei sitten ole varaa noihin ihanuuksiin. Ehkä sitten ensi syksynä.

oh my

Pyllypyllypyllypyllyy

Ihan vain sitä että äijän lakkiaiset koittaa ja koulu ei maistu ja väsyttää niin jumalattomasti ja istun silti täällä koneella. Lisäksi en ole vieläkään tehnyt fysiikan kotitehtävää, joka on siis pakko tehdä. Eikä puoliskonikaan pääse sen kanssa auttamaan, kun mieshän meneekin aamulla sijaistamaan kouluunsa, josta ei edes virallisesti ole vielä valmistunut. Sentään sain kirjoitettua englanniksi 150 sanan esseen, jonka upea brittiystäväiseni tarkistikin.

Ja puoliskon lakkiaisissa minua stressaa:
- suuri joukko sukulaisia ja muita tuttuja ja ties mitä
- oma naama, hiukset ja mekko, jota en ole vielä edes nähnyt
- käytöstavat
- lahja
- kortti, koska näin kuvataidelukiolaisena sellainen kai pitäisi väkertää itse. Tällä kertaa voisin kirjoittaa asiallistakin juttua
- kukat. Kun niistäkin pitäisi jotain päättää. Ja todellakin aion olla tarkka niiden merkitysten kanssa
- missä pitää olla, mihin aikaan, mitä pitää tehdä, kenen seurassa uskaltaa roikkua

Iiksääks, nyt nukkumaan ja aamulla työstämään sen fysiikan kanssa.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kesäkesäkesäkesä

Tänään tiputin lusikan wc-pönttöön. Tongin sitä sieltä ensin vessaharjalla, mutta eihän se sieltä mihinkään sillä liikkunut. Vesikin oli sameaa. Niinpä vedin kumihanskan käteen ja ongin sen lusikan sieltä pöntöstä. Tämän jälkeen uitin sitä desinfiointiaineessa ja pesin uudelleen.
Tarinan opetus: Soita putkimiehelle niin ei tarvitse kaataa tiskivesiä wc-pönttöön. Eikä niitä lusikoitakaan.

Tänään olin myös harjoittelemassa toiseen kesätyöhöni, eli jäätelömyyntiin. Huomasin olevani loistava pallonpyörittäjä, mutta pehmiskoneen kanssa en tule toimeen. Ehkä vielä jonain päivänä opin käyttämään sitäkin. Vielä sentään 9h harjoittelua jäljellä.

Tämä viikko oli hyvin rento, ja tuntuu oudolta palata takaisin kouluun. Melkein voisi jo jäädä kesälomalle. Tekisi mieli valvoa yöt ja nukkua päivät, mutta unirytmini ei ole ihan sellainen. Toki melko hyvin tuli tuossa valvoiltua johonkin kolmeen, mutta pystyssä jo ennen kahtatoista. Onneksi enää vajaa kuukausi.

Mitä haluan tehdä kesällä:

  •  Töitä
  •  Nukkua
  •  Grillata
  •  Saunoa?
  •  Pyöräillä paljon
  •  Huilia öisin ulkona
  •  Huilia öisin ties missä
  •  Nautiskella puoliskoni seurasta
  •  Nautiskella vähän kaikkien muidenkin seurasta
  •  Laatia taas jonkin kesälistan ja toteuttaa sitä. Tänä vuonna ei tarvitse edes pyyhkiä kaikkia "romanttisia" asioita pois. Vain 9/10 niistä.
  •  Tehdä seppeleitä
  •  Tehdä peniskakun
  • Oppia uutta
  • Jotain muutakin, mutta mitä?

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Silmäntappostrategia

Tänään minulla oli kylmä. Niinpä löysin päälleni puoliskon likaisen paidan, ja hieraisin hihalla hieman silmääni. Pian sitten silmää kutitti ja hinkkasin vähän lisää. Sitten minut pakotettiin olemaan hinkkaamatta, ja istuinkin kiltisti paikallani tekemättä mitään. Siinä silmän kutistessa alkoi tuntua siltä, että pian valuu kyynelnesteet ulos. Pienoisen hetken aikana silmäni oli ehtinyt sitten vaihtaa väriä punaisen suuntaan. Oh nam. Siinä ihmeteltiin, että kuis siinä nyt niin kävi. Ihmetellessä ne luometkin sitten alkoivat turvota ja silmien ympärille kasvoi pieniä näppyjä. Oli kyllä upean sumea näkökenttä kyynelnesteen valuessa ja silmän muurautuessa umpeen.

Tarinan opetus: Älkää hinkatko silmiänne likaisilla paidoilla. Etenkään jos niihin on hinkattu jotain, mille olette allergisia.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Jumalattoman nakertava kevät

Ja lokit räkättävät ja aurinko paistaa ja kevät on täällä, muttei ole lämmintä eikä ole edes varaa ruokaan...

FI86 5000... Osuuspankki.

Mitä oli olla kuollut, mitä on olla elossa?

Milloin synnyin uudelleen, vai synnyinkö edes?

Miksi jokin on rikki, vaikkei mitään ole tapahtunut vai oliko se niin aina?

Pelkää aaveita, hiirien rapistelua seinärakenteissa, Vaasankadun baarien kanta-asiakkaita... Onko oikeasti jotain pelättävääkin?

Kun ei tunteita kuulu näyttää. Tai ei ainakaan niitä negatiivisia. Ilmekään ei värähdä, eikä ääni. Eikä lääkäriinkään voi mennä kertomaan, että olis nyt vähän vikoja. Ei vikojaan kuulu paljastaa, ettei kukaan vain tartu niihin.

Mutta on kuulemma rakkautta olla heikko. Vai onko sittenkään?

En saa edes nukkua rauhassa. Menee mihin aikaan tahansa nukkumaan niin nukahtaa, mutta heräämiset tapahtuvatkin sitten väärään aikaan. Ja kun oikeasti pitäisi nousta, ei enää kykene sellaiseen. Onneksi pian on taas lomaa.

Luulin hetken, että päässäni on vikaa, silla näin keittiössä pienenpientä välkkymistä. Tai ehkä himmenemistä. Sitten kaikki pimeni.

AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL.AndyWARHOL. Olisi sen lukion paremminkin voinut hoitaa ja peruskoulun sitten vähän huonommin.

Tulee taas poissaoloja, kaikki hyvin niin kauan kun en joudu taas sairaalaan. Kun ei ne edes osaa päättää mikä vaivasi.

No vaikkei olisi varaa ruokaan, se ei tarkoita sitä, ettei olisi ruokaa.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kun alamäki alkaa

Liityin Instagramiin, lisäsin sinne blogini osoitteen ja mihin se johtikaan? 93 käyntiä toissapäivänä. Kaikille järkyttyneille kotikaupunkilaisilleni: viime postaus oli aprillipila. Ja hyvä aprillipila olikin, koska sain sillä ihmisiä paniikkiin. En siis ole paksuna. Vielä. Seitsemään vuoteen.

Ja tosiaan oi mikäs muukaan menossa kuin koeviikon loppupuolisko. Minulla tässä nautiskeltavana vielä kaksi koetta, ruotsi ja italia. Ja sairastelu jatkuu, koska stressi. Kun pitäisi saada töitä ja kaikkea. Ja ne työt pitäisi saada Uudestakaupungista. Seitsemään paikkaan hakenut, yhdestä kieltävä vastaus, lopuista ei ole kuulunut mitään. Pienyrityksiä en erityisemmin pääse kiertämään, sillä olen vain viikonloput paikalla ja aukioloajat eivät ole silloin tue minua. Lisäksi minusta ei saa edes yritystukea, eikä "alani" työpaikkoja kaupungissa paljoa ole. Kesätyöpaikan hankkiminen on minulle kuitenkin välttämätöntä, muuten en taida selvitä kesän vuokranmaksusta.

Minusta tuntuu, että viime syksy oli oikeastaan aika upea. Pääsi tekemään kaiken itse ja kun päätti tehdä jotain, niin tosiaan teki sen. Aito, itsenäinen nainen. Itsevarmuutta oli tarpeeksi sanomaan ties mitä, ja vielä pystyi jonkin verran seisomaan sanojensa takana. Oli tietty elämäntyyli, ja liikaa rahaa käytettävissä.

Nyt on kevät ja mihin olen päätynyt? En edes yritä väittää vastaan, kaikki on ihan sama. Ei uskalla ostaa ruokaa, koska ei ole varma millaisia laskuja on tulossa. Enkä saa edes mitään aikaiseksi. Aina vaan "pitäisi..." mutta mitään ei tapahdu ennen kuin joku muu alkaa hoputtamaan. Kai sitä pitää taas lähteä etsimään itsevarmuuttaan ja energiaansa takaisin.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kaksi viivaa

Se oli odottanut minua Helsingissä koko loman. Kiusannut olemassaolollaan toilettilaukussa. En ole oikeastaan pystynyt ajattelemaan muuta, mutta en ole siitä pystynyt puhumaankaan. Päästyäni takaisin kämppääni, oli aika tehdä epäilyksistä loppu. Eihän tässä ole ihmetelty kuin vasta pari viikkoa, mikä on, kun ei mielialojaan hallitse. Miksi purskahtaa niin helposti itkuun, miksi paiskoo tavaroitaan ympäri asuntoa, miksi saa kiukunpuuskan keskellä yötä ja potkii seinää? Miksi väsyttää, miksi juoksee jatkuvasti vessassa, miksi alavatsassa tuntuu jotain menkkakipujen kaltaista, vaikkei niiden aika olekaan, miksi ällöttää tai miksi tekee yllättäen mieli syödä majoneesia? En olisi uskonut joutuvani tähän tilanteeseen vielä pitkiin aikoihin, olenhan sentään syönyt pillereitä jo vuodesta 2011, eikä kondomien ostamisenkaan pitäisi olla ongelma. Luulisi sentään minun niin vastuuntuntoisena ihmisenä osaavan käyttää sitä ehkäisyä oikein mutta ei, ei niitä pillereitä aina muista syödä vaikka kuinka olisi hälytys, eikä sitä unohdustakaan välttämättä huomaa.

Tänään tein elämäni ensimmäisen raskaustestin. Testi näytti minulle kahta viivaa, tulos oli siis positiivinen.