Joskus tulee vähä ikäv meiä murret. Se o se, jot Laaksose Heliki tykkää rustail. Itest en oo nii varm, oonk oppin Laitla, Uki vai Vehmaa murret, vai sittenk Rauma giält, mut en mä sitä oikkiasta nii kauhiaste puhun oo monee monee vuatehe. Kyl mä tarppe tullen osaan puheen siihe suuntta käänttä, ja kyl mä iha tarppeks ymmärrä, et voi tosia Heli Laaksost lukkeekki. Ko olin semne yhreksävuatias, olin hullu lukkee ja menin sit käymä ruattis sukulaiste luan. Siäl niist sukulaisist yks ol oikkiaste suamlane ni pyysi jottai kirjaa. Ei siäl sit ollukka yllätykseksen muut ko Heli Laaksose Raparperisyrän. Sillo en tajun Laaksosest sit mittä, mut nykkyä menee kyl iha keveäste. Sillon ko olin puhelinmyyjän, ni nää "asiakka" tunnistiva het, et mist päi oli, ni lopuks jo palvelink niit sit sil "kunno" murttel. Tiä sit mist tunnistiva. Ehk se on sit siin ku nää pääkaupunkseutulaise sanova et "se puhu/istu" ni mä sano et "se puhus/istus". Tok on niit yksittäisiki sanoi kute pulsu tai hyst.
Ny ko ei mul oo tääl kettä muut ko mä puhelees tätä murrettan, ni ei se kyl kehenkkä tart. Toi Kristaki harrasta nii outoi Lapi sanoi et huhhu.
Elin kyl hyvi pitkähä siin luulos et "loska" ois oikkiaste flosk, mut ei se sit ollukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti