New Year's Eve

Feels good.

Seems like I have nothing else to do than surf around someecards.com.

Let's enjoy of the last day of the year 2012! The end of the world is still too shy to come around ;_______;

Jul kommer!

Magister Skyttä är en katt och jul person. Eller så det verkar.

Jag är inte en jul person... Men jag har en kris!

MEN GOD JUL MINA ROSA GRISAR!

Honey, I'm... NO I'M NOT

Moimoi,

on ollut hiljaiseloa, ja jos rehellisiä ollaan, niin en muuten edes tunne mitään syyllisyyttä siitä. Normaalisti tuntisin, nyt en.

Mitä olen tehnyt viimeiset runsaat kaksi viikkoa?
Ainakin mieskriiseillyt, viettänyt syöminkejä, tyhjentänyt pullon viiniä viikonlopun aika juuri muuta juomatta, hankkinut meille kahvinkeittimen, polttanut kirjeitä, hajottanut kahdet kengät, takin ja laukun, siivonnut. sotkenut, nukkunut, valvonut, syönyt paaaaljon herkkuja ja ollut syömättä. Käynyt Ugissa, käynyt Tennarissa katsomassa Hobitin yönäytöksen ja mennyt seuraavana päivänä kouluun toisin kuin puolet koulusta. Leiponut, ostanut alusvaatteita ja tuhlannut liikaa.

Eipä oikeastaan muuta, vklp Ukiin ja siellä sitten loma. Jaksaako kirjoittaa? En tiedä. Näkee sitten.

Joulukuu

Standing in front of you saying,
"I'm sorry for that night"
And I go back to December all the time

 Vituttaa ja kaikkea mut sentään lumi on ihanaa. Onneks ei tuule täälllä. Ei mulla muuta.

Koeviikosta kolmanteen jaksoon

Huomenna (tänään) on toiseksi viimeinen koe, historian koe. Ja olisi ollut paljon mukavampaa, jos se olisi ollut ensimmäinen. Ensimmäinen kokeeni oli taidehistoria, ja taisin tunkea siihen hitusen liikaa historiassa käsiteltyjä juttuja. Nyt taas pää täynnä taidehistorian asiaa. Osaan opiskella järjestelmällisesti ja silleen.

Viikonlopuksi kotiin, Krista lähtikin jo tänään (eilen) heti kokeen jälkeen. Nyt alone, enkä osaa tehdä mitään. Syöminen ei suju vieläkään niin hyvin kuin pitäisi ja pää särkee niin jumalattomasti. Viikonlopun ohjelmaan taitaa kuulua  viime hetken Tekken-hakkaukset ja mahdollisesti veljen muutossa avustaminen. Katsotaan jo äiti sattuisi pimahtamaan. Melkein jo juhlin sitä, että pääsen nukkumaan veljeni huoneeseen kun viikonloppuinani, mutta ehei, sehän vie sängynkin mukanaan.

Ajattelin ottaa opikseni kuluneesta jaksosta, kolmannessa jaksossani pyrin
1) olemaan ajoissa koulussa
2) tekemään läksyt
3) saamaan edes yhdestä aineesta kympin (eli enkusta)
4) viimeistään tässä kohtaa hankkimaan sen parin wanhoihin

I promise you I will learn from my mistakes

Say my name
So I will know you're back you're here again
For a while

Koeviikkoni sotki ja minut täysin yllätti yhden vanhan tuttavan yhteydenotto, joka hämmentää vieläkin. Viileän viharakkaussuhteen ja yli vuoden hiljaisuuden jälkeen ei vain tiedä, miten toimia. Pitäisikö vain olla ok kaiken kanssa ja antaa vanhojen olla? Pitäisikö koko ihminen jättää menneisyyteen? Pitäisikö jatkaa yhteydenpitoa mutta varoen? Pitäisikö olla kovinkin innoissaan asiasta? Pitäisikö opetella taas luottamaan? Pitäisikö tajuta omista kokemuksistaan, ettei tule mitään ja lopettaa ennen kuin mikään on alkanutkaan? Vai pitäisikö ehkä sittenkin ottaa opikseen kokemuksistaan, ja välttää samoja virheitä?

Toivoin todella pitkään tämän tapahtuvan, mutta olin jo lopettanut toivomisen kun tämä tapahtui. Haluanko tätä edes enää?

Koeviikko itsessään on sujunut niin ja näin. Ei unta, ei lukemista, ei ruokahalua. Läpi varmaankin pääsen, mutta hyviä tuloksia ei todellakaan ole tulossa.

Ruokahalu katosi siinä jossain lauantain ja sunnuntain aikana. Ei vain kykene. Nälkä on, ruoka vaikuttaa hyvältä, mutta kun yrittää syödä niin ei, ei pysty. Non posso.

Etälukion pitkän matematiikan kakkoskurssin materiaalit opettivat minulle enemmän kuin kaikki tässä jaksossa käymäni matematiikan tunnit yhteensä.

Gang... ASIAN STYLE

Viihdytän teitä nyt sitten pari kk vanhalla kuvalla.