Long distance love doesn't work

What if I won't come home anymore?

Things are starting to get a little... a little too complicated I guess. The are people I want to meet but when I meet them I wish I wouldn't be there. Because my friends "can't" come to meet me (because it costs "too much"), I must go home (and the truth is that I'm the poor one who uses her own money to buy food, train tickets, study books and rent). And when I'm at home, it seems like I have this obligation to meet those people, be social, be an extrovert. I'm an introvert. I may like to be with people, but it's really hard to me. I get so tired and the only part of the week I can really use to recharge my batteries is the weekend. Fine settimana.

I never promised I would stay in touch with people. I don't like to promise anything. Every time someone says "You promised!" I answer: "I said." So what if I wouldn't be in touch with those old friends anymore? Maybe I could be in touch with one person only so people would still know I'm alive.  

Seems like things I talk about aren't the same anymore. Or maybe my hometown mates have changed. I haven't had any fights yet. But I'm a bit afraid that I will. I get so angry sometimes...

I really don't know who to trust. I guess no one is a good answer. My hometown is a town full of gossips. Now when I'm away, I'd rather be forgotten than a subject.

I really do love my hometown but... I have learned that if a relationship doesn't work, there's nothing you can do. Just quit it and let it be.

Hei Nukku-Masa, mis oot taas?

Syysloma rullasi julmasti ylitseni ja olen kussut unirytmini nyt sitten. Ai kouluunkin pitäisi lähteä ennen kahdeksaa? Saisi itsensä edes ylös siihen mennessä. Eikä sillä niin väliä ole nukunko tunneilla dokumentin aikana kun en muutenkaan siitä olisi mitään muistanut. Tai ehkä olisinkin... Eikä pysty menemään harkkoihinkaan kun väsyttää niin kamalasti eikä ole matkakortillakaan arvoa. Luulevat pian etten ole ollenkaan takaisin tulossa. Haluaisin kyllä...

Elikkäs tänään koulu alkoi 20 yli kahdeksan. Olinko ajoissa? En. Kävelinkö kouluun? En. Maksoinko kyydistäni? No en tehnyt sitäkään. Ja täällä minä vielä kukun hereillä kun ei tule uni silmään sitten millään. Harkat olisivat tässä kohtaa sitten kuitenkin olleet ihan hyvät. Tai hyppynaru. Tai mies, mutta hankkiminen on vaikeaa, ainakin minun kohdallani, ja ihmissuhteet ovat hankalia ja raskaita. Eikä se sen raskaus saa nukkumaan kun valvottaa vaan. Tosin se nyt ei minua tällä hetkellä vaivaa, tai en ainakaan myönnä.

Ai lomalla pitäisi nukkua? No kyllä minä nukuinkin mutta väärään aikaan. Sitä tuli valvottua kahteen, ehkä kolmeenkin ja heräiltyä siinä 10 - 14 välillä. Ja ehdin koulullakin ihan tarpeeksi käymään. Ja näkemään naamoja ja naamat näkivät minua ja miltei kauhistuin siitä massateinien määrästä siirtyessäni yläasteen puolelle odottelemaan sen apulaisrehtoria. Ja nyt olen tässä viikon odottanut siltä mieheltä sähköpostia, mutta joko en osaa kirjoittaa, hän ei osaa lukea käsialaani, hän onkin valehdellut eikä aio edes kirjoittaa minulle, tai sitten hän vain on hidas kyseisessä asiassa.

Ja tosiaan kävin koululla Uudessakaupungissa, siellä kun ei syysloma vielä ollut. Heillä se käynnistyy tuossa torstaina vasta, eikä edes kestä kauaa. Maanantaina jo joutuvat takaisin kouluun. Mutta lomansa aikana täällä sitten vierailee tämänhetkisen tietoni mukaan ainakin kolme tuttua plus yksi sellainen joka ei siellä opiskele, mutta asuu. Jes. Pileet.

Viikko Uudessakaupungissa muuten oivasti muistutti siitä, miksi sieltä lähdinkään. Ei kaduta, mutta me kaikki tiedämme, että palaan sinne kuitenkin jossain vaiheessa. Aikaisintaan kuitenkin lukion jälkeen.

Miltei jo juhlin täällä kun huomasin Fronterissa keskiviikon kohdalta tekstin
HUOM! Piha suljettu koko päivän kattoremontin vuoksi.
Loppu kuitenkin sai minut pettymään:
Kulku vain ruokalan ovesta.

Siivous

Kello on miltei viisi. Juna lähtee kymmeneltä. En ole nukkunut vielä. En varmaan nukukaan. Olen nyt kiillottanut tiskipöydän, lieden, liesituulettimen lasin, kaapit, uunin lasin, kaakelit ja vessan lavuaarin sekä peilikaapin. Lisäksi konttasin lattialla keräämässä roskia käsin kun ei ole imuria eikä edes harjaa. Olen tiskannut kaikki tiskit. Lähinnä Kristan kun omia ei juurikaan ole. Vielä omasta huoneesta lattialta kamat pois, ja taiteet seinälle. Tämän jälkeen voin mahdollisesti torkkua sen puoli tuntia ja sitten pakata, syödä ja lähteä. Plääh. Krista tulee niiiiin olemaan tämän velkaa.

Uudet rillit!

Tässä on meikän lärvi uusien rillien kera. Tai no toisten niistä. Hankin kahdet koska Nissenillä oli jees tarjous. Nyt Nisseniltä saa kolmet yhden hinnalla. Melkein ketuttaa mutta nämä nyt ovat täydelliset. Ja ne toisetkin ovat. Tuntuu lukiolaiselta. Minä mitään kolmansia tarvitse kun kolmansina toimivat kuitenkin ne vanhat. Oon tässä vuorokauden sisällä kyllä aika onnistuneesti lääppinyt näitä ja näkökenttä alkaa sumentua kun on tahmaiset sormet. Huomenna (eli siis tänään) viimeinen koulupäivä ennen lomaa ja lauantaina taas Uuteenkaupunkiin! Tai no ensin Turkuun Hulluille Päiville med mamma koska sitten mamma betalar kaiken kivan. Tai no osan. Eikä se edes tiedä että mulla on uudet lasit.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Tänään se alkoi

IMMA BADASS NAO ...not.

More like this:

Kiitos Kela ♥

Kansaineläkelaitoksesta on hyötyä. Tänään tililleni ilmaantuu ihanat 403,20 euroa. Feels good man. Siinä on sitten viime ja tämän kuun asumislisä. Vuokranmaksun jälkeen asumis- ja lapsilisästä jää kuukaudessa about vajaa 40 euroa käteen. Ei ole paljoa, mutta kyllä sillä selviää. Onneksi ei tarvitse ainakaan vielä hankkia muuta kuin ruokaa ja koulukirjoja.

Depression, where are you?

Ensi yö kuluu sitten kuvistöiden parissa. Ensin tämä tunnetilatöherrys ja sitten tilasommittelu. Tunnetilatöherryksestä ideat ovat selkeät, tosin saattaa tulla vähän ontuva, koska en juuri nyt ole masentunut. Noh, kylmiä värejä vaan kehiin. Tilasommittelun kanssa onkin sitten enemmän ongelmia...