Helsingissä pitäisi olla helppo löytää mitä tahansa. Tai no ainakin kaikkea pitäisi olla, kun liikkeitäkin on niin jumalattomasti. Helsingissähän on vissiin kaksi keskustaakin. On se eteläinen, kallis ja jäätävien porvarien alue, ja sitten on se itäinen, epämääräinen mamujen asuttama sekasotku, jossa en juurikaan itse käyskentele. Mutta kun haluat määrättyä ruokaa siedettävän matkan päästä, niin ei ole helppoa.
Silloin, kun meillä on täällä vieraita, ja pitäisi lähteä ravintolaan syömään, kestää niin tajuttoman kauan päättää paikka. Kun pitäisi saada sitä tätä ja tuota ja hinta pitäisi olla kohtuullinen. Pikaruokapaikat eivät tule kuuloonkaan, ei siinä tilanteessa. Kahdesti päädytty sitten Amarilloon, kun ei muuallekaan oikeastaan uskalla mennä. Koulukavereiltani on täysin turha kysyä ruokapaikkaa, sillä lähinnä vain McDonalds ja Hesburger ovat tulleet ihmisille tutuiksi. Tosin syntyperäiset helsinkiläiset nyt eivät tunnu tietävän kaupunginosien sijainnistakaan juuri mitään.
Eilen istuin ei-niin-mukavan tunnin autossa, kevyet puoli tuntia asemalla ja runsaat kaksi tuntia hikisen miehen vieressä bussissa, ja mieleni tekikin yllättäen hikisestä miehestä huolimatta kanakoria. Ei kebabia, ei pizzaa, ei mäkkiruokaa, vaan ihan vain tavallista kanakoria nugeteilla tai friteeratuilla kanafileillä tai mitä ikinä ovatkaan ja ranskalaisilla. Niinpä selasin googlet läpi etsien helsinkiläistä kanakoria, ja se piti löytää keskusta-Pasila-välillä olevasta pikaruokalasta. Itse tiedän Helsingissä suuret kaksi paikkaa, jotka tarjoavat tuota roskaruokien tylsintä vaihtoehtoa. Toinen sijaitsee aivan nykykämppäni lähellä Pasilan asemalla ja toinen itä-Helsingissä. Tottakai asemalla ollut paikka meni aivan liian aikaisin eli oikeasti ihan ihmisten aikoihin kiinni ja itä-Helsinkiin ei kukaan täysjärkinen lähde viikonloppuna pimeällä ellei asu siellä tai jos siellä ei ole maan mahtavimpia bileitä, joihin tulee puoli Suomea naamakirjakutsuerehdyksen vuoksi tai jotain. Ja niin jäin ilman tylsää, rasvaista, rapeaa kanakoriani, koska minulla, eikä Googlella ole mitään käsitystä, mistä täältä saa sellaisen. Nyt tiedän sentään hikisten makkaraperunoiden sijainnin.
Kun Uudessakaupungissa astelen pihaltani ulos ja tien yli ja menen edessäni olevaan kebab-ravintolaan, saan kanakorini. Täältä en saa lähimmästä siedettävänhintaisesta kebab-paikastani edes ranskalaisia.
Etsikää
minulle
kanakori.
Silloin, kun meillä on täällä vieraita, ja pitäisi lähteä ravintolaan syömään, kestää niin tajuttoman kauan päättää paikka. Kun pitäisi saada sitä tätä ja tuota ja hinta pitäisi olla kohtuullinen. Pikaruokapaikat eivät tule kuuloonkaan, ei siinä tilanteessa. Kahdesti päädytty sitten Amarilloon, kun ei muuallekaan oikeastaan uskalla mennä. Koulukavereiltani on täysin turha kysyä ruokapaikkaa, sillä lähinnä vain McDonalds ja Hesburger ovat tulleet ihmisille tutuiksi. Tosin syntyperäiset helsinkiläiset nyt eivät tunnu tietävän kaupunginosien sijainnistakaan juuri mitään.
Eilen istuin ei-niin-mukavan tunnin autossa, kevyet puoli tuntia asemalla ja runsaat kaksi tuntia hikisen miehen vieressä bussissa, ja mieleni tekikin yllättäen hikisestä miehestä huolimatta kanakoria. Ei kebabia, ei pizzaa, ei mäkkiruokaa, vaan ihan vain tavallista kanakoria nugeteilla tai friteeratuilla kanafileillä tai mitä ikinä ovatkaan ja ranskalaisilla. Niinpä selasin googlet läpi etsien helsinkiläistä kanakoria, ja se piti löytää keskusta-Pasila-välillä olevasta pikaruokalasta. Itse tiedän Helsingissä suuret kaksi paikkaa, jotka tarjoavat tuota roskaruokien tylsintä vaihtoehtoa. Toinen sijaitsee aivan nykykämppäni lähellä Pasilan asemalla ja toinen itä-Helsingissä. Tottakai asemalla ollut paikka meni aivan liian aikaisin eli oikeasti ihan ihmisten aikoihin kiinni ja itä-Helsinkiin ei kukaan täysjärkinen lähde viikonloppuna pimeällä ellei asu siellä tai jos siellä ei ole maan mahtavimpia bileitä, joihin tulee puoli Suomea naamakirjakutsuerehdyksen vuoksi tai jotain. Ja niin jäin ilman tylsää, rasvaista, rapeaa kanakoriani, koska minulla, eikä Googlella ole mitään käsitystä, mistä täältä saa sellaisen. Nyt tiedän sentään hikisten makkaraperunoiden sijainnin.
Kun Uudessakaupungissa astelen pihaltani ulos ja tien yli ja menen edessäni olevaan kebab-ravintolaan, saan kanakorini. Täältä en saa lähimmästä siedettävänhintaisesta kebab-paikastani edes ranskalaisia.
Etsikää
minulle
kanakori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti