moimoi

Päätin, etten eroa kirkosta. En kuitenkaan ala käännyttämään ateistiani, sillä uskon uskonvapauteen (kuulostipa taas järkevältä).

Minä haluan naimisiin vielä jonain päivänä, mutta katolinen kirkko ei oikeastaan salli meidän suhdetta, tai periaatteessa kyllä mutta kuitenkin ei. Eihän meidän kirkko kai usko kirkosta eroamiseenkaan jos se ei usko avioeroon? Onhan puolisko sentään kastettu ja riparin käynyt ja niin. Toki vaikka tässä huonolla tuurilla äijä vaihtuisi koska jos joku kuolee tai jotain niin jos päätyisin jonkun muun puoliskoksi niin aika moni on kuitenki eronnut kirkosta jo koska Päivi Räsänen. Ja jos nyt katolinen kirkko asettaisi jonkun kirkosta eronneen eikelpaa-ihmiseksi niin juu kiitos tästä sulkekaa minut vaan sakramenttien ulkopuolelle. Tosin en tiedä miksi edes kirjoitan tästä jos en edes aio kirkossa naimisiin.

Suunnittelen munasolujen luovutusta. Katolinen kirkko tosin ohjeistaa adoptoimaan ennemmin kuin hankkiutumaan hedelmöityshoitoihin yms koeputkihommaan, mutta onneksi tässä kohtaa voin todeta Suomen olevan ainakin vielä suurimmalta osalta jotain muuta kuin katolinen. Jos minulla on munasoluja joku 500 000 ja niistä kypsiksi ehtii 400 ja lapsia ehtii tulla varmaan enintään viisi (vaikka puolisko ehdotti juuri tänään sadan lapsen hankintaa kun ehdotin siittiöiden luovutusta) niin miksipä ei? Jostakusta tulee erittäin onnellinen varmaan saadessaan neljäsosa-aasialaisen lapsen joka on lähes sokea hakiessaan ajokorttia tai jotain. Lisäksi sillä voi tienata kuukauden vuokran. Siis munasolun luovuttamisella, ei sokealla lapsella. Tai no varmaan sellasestakin saa jotain tukea.

En oikeesti uskalla kirjoittaa tänne ku pelkään että mun suusta (sormista) pääsee vaan inttileski-ininää. Oikeasti. Jos kuulisitten sekunnin murto-osan mun ajatusvirtaa niin hirttäytyisitte. Tai hirttäisitte mut. Ei se ei ole itsetuhoista, eikä oikeastaan tuskaisaa, se vain on sitä hulluutta, mitä ne demittäjät, jotka eivät kuulu inttileskiin, vihaavat.

Wanhojentanssit menivät eikä siitä oikeen muuta sanottavaa. Mulla ei ollut ihan niin kivaa kuin kuuluisi koska se mystinen tauti joka edelleen jatkuu tai siis Matias toi uuden edellisen loputtua. Tosin kai olin jo luopunut toivosta kauan ennen harjoitusten alkamista... Miksei nykyään voida pitää hienoja tanssiaisia missä tavataan ihmisiä? Kännitapaamiset on aika noloja yleensä. Jos tanssiaisia ois enemmän kuin vaan wanhat niin vois hankkia kaappinsa täyteen superihania mekkoja. Noh, ehkä vaan toivon että joko pääsen RUK-kurssijuhlaan tai yliopiston sitseihin.

Enkä tiedä mikä mua vaivaa kun oon jatkuvasti kritisoimassa katolista kirkkoa.

mystinen tauti

En voi tanssii ku oon sick enkä voi mennä valaan ku oon sick t. mystinen tauti

© Hertta Lehtovirta

Tervetuloa 2014

Mitä luvassa:

Tammikuu
- Inttileskeys
- Back to school
- Vuosipäivä
- Täysi-ikäisyys meikälle
- Muutama muukin täysi-ikäinen
- KSB

Helmikuu:
- Wanhat, fuck you ystävänpäivä, vala
- Hiihtoloma

Maaliskuu
- Putkiremppa, evakko

Huhtikuu
- Muutto Vantaalle

Toukokuu
- Asustelu Vantaalla jatkuu

Kesäkuu
- Loma = töitä

Heinäkuu
- 1½v-pv
- Takaisin Kallioon?

Elokuu
- Abivuosi!

Syyskuu
- Kirjoitukset :(:(:(::(:(::(:( ;_____;

Lokakuu
- Ruotsiin?

Marraskuu
- niente

Joulukuu
- Inttileskeys päättyy viimeistään tässä kohtaa

Kalju puoliskoni on hukassa

Piilotin karkit ja suklaat itseltäni. Tai no piilotin ja piilotin, laitoin vain niin korkealle etten saa niitä ilman jakkaraa. Jakkara toimii yöpöytänä ja sen päällä on lamppu, joten on hyvin epätodennäköistä, että kovin usein jaksaisin raahata itseni makeisten luo.

Autokoulu on aloitettu, ja kangistumme jokaisella teoriatunnilla kauhusta. Ensimmäinen ajotunti koittaa 16. joulukuuta, vielä siis ihan tarpeeksi aikaa panikoida. Ajo-opettajalla on varmaan tosi mukavaa istua vierellä kun huudan.

Myös tanssitreenit on aloitettu. Itsellä on mennyt oikeastaan ihan siedettävästi, parilla ei välttämättä ole niin mukavaa... Kyllä, valssiaskeleet on osattava. Niitä on opetettu jo peruskoulussa ja lukiolaisen on turha enää yrittää tanssia junttivalssia.

Kiinatilauksista 2/3 on saapunut. Olen ollut tyytyväinen söpöimpään mekkoon ikinä, sekä myös äidin joululahjaan. Kuitenkin eniten kaipaamani ja ensimmäisenä lähetetty tabletin suojakuori on edelleen jossain maailmalla. Olisihan se ihan jees saada vaikka jouluksi tai jotain.

Nyt kun olen vihdoin päättänyt päästää asuntooni ihmisiä (toki vain jos minä haluan, ei jos joku toinen haluaa eli turha tulla inisemään) on alkanut majoituspaniikki. Omistan sohvasängyn ja kaksi ilmapatjaa. Toinen ilmapatjoista on oikeastaan jo käyttökelvoton, sillä se tyhjenee yön aikana miltei kokonaan. Siispä sain idean metsästää parvisänkyä. Ja nyt sitä on tullut metsästettyä koko viikko. Näyttää kuitenki siltä, etten ole ainoa parvisängynmetsästäjä, sillä useimmat ilmoituksista katoavat 24 tunnin sisällä julkaisusta.

Päämäärätön blogiteksti, joka on kirjoitettu kaljua puoliskoa odotellessa on hyvä päättää Youtube-videoon joka ei millään tavalla liity tekstin sisältöön. Oon vaan liian intohimoton blogiani kohtaan.

Materiaa

Jo KOLME viikkoa sitten minulla oli syysloma. Syyslomani vietin sukulaisteni ilona Ruotsissa, tarkemmin ottaen Uppsalassa. Kuvia ei ole, sillä tänä vuonna reissu ei yllättäen ollutkaan suuri nähtävyyskiertomatka. Ei tullut mukaan edes sitä hyvää siirappia, mutta sentään punssirullia parikymmentä. Tosin viime viikonloppuna käydessäni kotona sain huomata äitini ahmineen puolet niistä. Paluulaivaan lähdettäessä minulla oli käteisenä enemmän kruunuja kuin Ruotsiin tullessa. Mukaani Ruotsista kuitenkin tarttui ah upean täydellinen vaatekappale, sekä wanhojentanssikengät.

Syysloman jälkeen aika kului Halloween-asun suunnitteluun. Lievästi harmitti kun halloween-tapahtumaamme edeltävänä päivänä raahauduin iltayhdeksältä kotiin, ja tajusin millaisen puvun olisin oikeasti halunnut.

Muutamien kokeilujen jälkeen päädyin jostain syystä Samaraan:

Ovelasti esitin Jeesusta saatuani koulun mysteeripömpeliin toimivan diaesityksen... Hertta oli julmuri ja käski poistaa kuvani

Nuo laadukkaammat kuvat ovatkin sitten ah ihanaisen Hertta Lehtovirran ottamia. Nassukuva on otettu päivän jo edettyä, eli naamastani (ja kaikista muistakin ruumiinosista) oli siihen mennessä ehtinyt irtoamaan paljon väriä ja vahaa käsiin, hiuksiin, sekä Hertan läppäriin...

Tahrimassa Hertan läpyskää neidin kuvaillessa vieressä... © Werner Enbom

Toissapäivänä sain wanhojentanssimekkoni raahattua ompelimoon Birch Sewer BSW Oy. En ole varmaan koskaan ennen saanut niin hyvää asiakaspalvelua. Paikan omistaja esitteli tekemiään pukuja, työtilat kahvihuoneen (nappilan) mukaan lukien sekä kuvat lastensa häistä ja lastenlapsista. Koska ompelimossa on tuotettu pukuja esimerkiksi linnanjuhliin, tuleva hinta kammottaa minua hieman. Omistajan ollessa niin innokas unohdin täysin kysyä asiasta. Seuraava tapaaminen on kuitenkin sovittu parin viikon päähän. Silloin pääsee tutkailemaan helmaan tehtäviä muutoksia.

Sain viikonloppuna isoäidiltäni käyttöön tabletin, joka on vähemmän suosittua merkkiä, eli Suomesta (eli Helsingin keskustasta) siihen ei oikeastaan taida löytyä kuoria. Suojakalvon kai saa jostain leikeltyä, mutta kuorien kanssa sillekään ei olisi tarvetta. Niinpä tilasin sellaiset Kiinasta. Siinä samassa tuli tilailtua vähän muutakin eli eräs vaatekappale ja pieni joululahjaidea äidille, koska se on kitissyt asiasta en edes muista kuinka monta vuotta. Ihan vain huviksi ja kun ei niitä toimituskulujakaan tullut. Saa nähdä mitä tulee, jos tulee. Toimitusaika taisi olla kahdesta viikosta kahteen kuukauteen, niin kauan jännitystä...

Min svenska är inte bra

Jag är i Sverige och jag kan inte tala svenska och jag har ont i huvudet och jag är hungrig men jag har en dator så jag är glad.

Ei tullut kymppiä

Matikka meni ihan hyvin, toki opiskelu meni kuvan näyttämällä tavalla. Kokeen jälkeen oli upea fiilis ja uskoin saavani vain huolimattomuusvirheitä. Koetta tehdessä olin kuin tulessa, kaikki oli hallinnassa. Totuus oli toisenlainen. Kaikki ei ollutkaan hallinnassa. Toki en ole lukion saanut matikasta tuon parempaa arvosanaa, mutten olisi uskonut kusevani kokonaista tehtävää. Toki olisin saanut saman arvosanan jos olisin pyöristänyt kuudessa tehtävässä väärin tai vastaavaa. No, pitkän matematiikan kutoskurssi on nyt kuitenkin hyvässä hallinnassa, nyt opin ainakin miten erästä tehtävää EI tule tehdä. Derivaattakurssi tulee menemään paremmin. Tosin, kai sitä pitää olla enemmän kuin tyytyväinen jos 7/8 tehtävistä poiki täydet pisteet.

Olen ollut yhyy sairaana yhyy taas. Onko minulla ohjeita miten selätät taudin? No ei ole. Paitsi että hyvä palvelu, eli puolisko tekemässä työt, helpottaa oloa. Koeviikolla taudista on kai huono yrittää parantua, lepääminenhän ei onnistu helposti, kun mielessä aina vain seuraavan päivän koe. Kouluun on pakko raahautua (jos siis ei ole ihania vanhempia jotka tottakai soittavat opettajallesi heti kun ajatus ei enää kulje), ellei halua käydä kurssia uudelleen. Uudelleenkäytävät kurssit eivät sovi opintosuunnitelmaani, jos haluan päästä kolmessa vuodessa läpi.

Ja sitten voin siirtyä aiheista tärkeimpään eli ah, wanhoihin. Enkä ole yrittänyt kirjoittaa aiheesta kuin 500 000 kertaa. Minulla on jo:
(x) pari
(x) mekko
( ) kengät
(/) korut
(x) kampausidea
( ) aika kampaajalle
( ) meikistä idea
(x) kynsistä idea
( ) tanssitaito
( ) rytmitaju
( ) lihaskunto

Mekon PITI näyttää tältä:

Todellisuudessa väri oli kuitenkin jotain ihan muuta, mutta asiasta oli sovittu, kun violetin kankaan puute oli huomattu:

Mekossa piti myös olla nyöritys, mutta nunnatätini oli jotenkin onnistunut unohtamaan asian ja nyt pitäisi löytää joku mukava pukuompelija, joka vaihtaisi vetoketjun nyöreihin opiskelijaystävällisellä hinnalla.