lauantai 5. lokakuuta 2013

Ei tullut kymppiä



Matikka meni ihan hyvin, toki opiskelu meni kuvan näyttämällä tavalla. Kokeen jälkeen oli upea fiilis ja uskoin saavani vain huolimattomuusvirheitä. Koetta tehdessä olin kuin tulessa, kaikki oli hallinnassa. Totuus oli toisenlainen. Kaikki ei ollutkaan hallinnassa. Toki en ole lukion saanut matikasta tuon parempaa arvosanaa, mutten olisi uskonut kusevani kokonaista tehtävää. Toki olisin saanut saman arvosanan jos olisin pyöristänyt kuudessa tehtävässä väärin tai vastaavaa. No, pitkän matematiikan kutoskurssi on nyt kuitenkin hyvässä hallinnassa, nyt opin ainakin miten erästä tehtävää EI tule tehdä. Derivaattakurssi tulee menemään paremmin. Tosin, kai sitä pitää olla enemmän kuin tyytyväinen jos 7/8 tehtävistä poiki täydet pisteet.

Olen ollut yhyy sairaana yhyy taas. Onko minulla ohjeita miten selätät taudin? No ei ole. Paitsi että hyvä palvelu, eli puolisko tekemässä työt, helpottaa oloa. Koeviikolla taudista on kai huono yrittää parantua, lepääminenhän ei onnistu helposti, kun mielessä aina vain seuraavan päivän koe. Kouluun on pakko raahautua (jos siis ei ole ihania vanhempia jotka tottakai soittavat opettajallesi heti kun ajatus ei enää kulje), ellei halua käydä kurssia uudelleen. Uudelleenkäytävät kurssit eivät sovi opintosuunnitelmaani, jos haluan päästä kolmessa vuodessa läpi.

Ja sitten voin siirtyä aiheista tärkeimpään eli ah, wanhoihin. Enkä ole yrittänyt kirjoittaa aiheesta kuin 500 000 kertaa. Minulla on jo:
(x) pari
(x) mekko
( ) kengät
(/) korut
(x) kampausidea
( ) aika kampaajalle
( ) meikistä idea
(x) kynsistä idea
( ) tanssitaito
( ) rytmitaju
( ) lihaskunto

Mekon PITI näyttää tältä:

Todellisuudessa väri oli kuitenkin jotain ihan muuta, mutta asiasta oli sovittu, kun violetin kankaan puute oli huomattu:

Mekossa piti myös olla nyöritys, mutta nunnatätini oli jotenkin onnistunut unohtamaan asian ja nyt pitäisi löytää joku mukava pukuompelija, joka vaihtaisi vetoketjun nyöreihin opiskelijaystävällisellä hinnalla. 

tiistai 24. syyskuuta 2013

Shit man I have no time for this

Hyi koulutöitä. Hyi koeviikko. Hyi gynen käsittely.

Voin kertoa teillä tarinan pöydästäni. Niin, minulla on nyt ruokapöytä. Tosin tällä hetkellä se vain tönöttää keskellä huonetta, koska laiskuuteni ei salli minun siirtää sitä mihinkään. Pöydän lisäksi löytyy myös kaksi tuolia, tosin toinen niistä on hyvin hutera ja siitä lähtee jalat irti. Pöydän löysin aivan yllättäen palatessani koululle Työväenasuntomuseolta, joka etäisesti muistutti ah niin ihanaa alakouluani Seikowia. Tepastelin ensin pitkin Vaasan-, sitten Kustaan- ja lopuksi Helsinginkatua ja olin kääntymässä kohti koululleni johtavaa ylämäkeä, jolloin näin sen. Pöytä siinä kadun kulmassa ja joku pulsu tutkimassa siinä ollutta lappua. Pulsun jatkettua matkaansa menin sitten itsekin tutkailemaan kalustetta. Kun löydän pöydän, jollaista olen etsinyt muutaman kuukauden, ja siinä lukee "SAA OTTAA", niin mitä tapahtuukaan? No minä tottakai otan sen heti paikalla vaikka kuinka tulisi poissaolo fysiikasta. Istahdinpahan pöydän päälle, soitin alastomalle puoliskolle että tules kantoavuksi, mutta herra lähti vaatteet päälle saatuaan liitelemään väärään suuntaan. No, raahasin siinä sitten yksikseni hyvin epätoivoisesti pöytää sen 150m kunnes eräs viileä venäläinen kokki hyökkäsi kantoavukseni. Puolisko sentään ilmaantui rappukäytävään ja pöytä saatiin kannettua asuntooni. Tämän jälkeen ryntäsin oppitunnilleni, enkä edes saanut poissaolomerkintää.

Koska sanoin päästäväni ihmisiä asuntooni pöydän hankittuani, pääsi, ah, aina niin ihana Joonas nauttimaan Kallion virtsaisesta ilmasta luoksemme viikonlopuksi. Tuon viikonlopun jälkeen opin, että kyllä, sänkyyni mahtuu ihan hyvin kolme ihmistä nukkumaan, mutta se ei välttämättä ole niin mukavaa korkean lämpötilan vuoksi. Hikiyön jälkeen Joonas siirtyi lattialle ilmapatjalle vääntelehtimään meluisasti, ja keittiöön viiltelemään entiedämiten peukaloaan leipäveitsellä. Eikä minulla edelleenkään ole sitä desinfiointiainetta.

Saimme koulun alkaessa opinto-oppaamme kalenterin muodossa. Nyt kun on alkanut merkitä kalenteriin erilaisia tapahtumia, on ollut hämmentävää huomata kuinka täynnä viikkoni voivatkaan olla. On ollut hallituksen ja valtuuston kokoukset ja niistä tulleet nakitukset, ympäristöraadin tempaukset (jotka olen jättänyt väliin hommatakseni puoliskolle leipää tai mennäkseni labraan sorkittavaksi), messut, hautajaiset, info-tilaisuudet, työkeikkoja joko EF:lle tai Ukiin, koulutehtävien määräpäiviä ja lääkärikäyntejä. Loppuaika kuluu ruokaan (sen hankintaan, valmistukseen, syömiseen ja säilömiseen) sekä koneiluun ja niin opiskelu jää turhan vähäiseksi. En osaa tehdä läksyjä/lukea kirjaa ja skypetellä samaan aikaan kun kuitenkin eksyn selaimeen. No, tänään sain huomata, etteivät menetelmäni johda mihinkään hyvään. Fysiikan koe penkin alle, mutta koska mitä todennäköisimmin pääsen läpi, ei uusintamahdollisuutta ole. Jos olisin jättänyt kokeen tekemisen toiseen tehtävään, olisin päässyt uusimaan. Harmikseni olenkin ensi jaksossa iltakuuteen asti koulussa, eli ei jakson aikana tulisi edes uusintaan luettua. En kuitenkaan muista panostaneeni pitkiin aikoihin mihinkään niin paljon kuin tähän, mutta tällä kertaa ei vain sujunut. Voin vain toivoa, että osaisin edes matikkaa.

torstai 19. syyskuuta 2013

Laiskottaa

Veera haasteli jo ties kuinka monta miljoonaa vuotta sitten ja nyt vaivaudun vain vastaamaan koska olen mielestäni tehnyt työni jo kerran.

SÄÄNNÖT
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää tehdä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Ei takaisin haastamista 11 ASIAA ITSESTÄNI


11 KYSYMYSTÄ HAASTETTAVILLE
 1. Lempivaatekauppa?
- Newyorker
 2. Minkä väriset hiukset sulla on luonnostaan?
-Tummanruskeet
 3. Missä koulussa olet ja millä luokalla?
- Helsingin kuvataidelukio, 12A (eli toinen vuosikurssi jeejee)
 4. Ketä on sinulle tärkein ihminen maailmassa?
- Minä. Sen jälkeen mahdollisesti Matias koska oon julmuri ja annan sen nauttia suuremmasta luottamuksesta kuin mitä kaverit saa yhyy.
 5. Missä olet hyvä?
- Syömisessä, nukkumisessa, laiskottelemisessa, asioiden viime tippaan jättämisessä. Jos verrataan peruskoululaiseen niin oon ihan ok piirtämään, jos verrataan toiseen kouluni oppilaaseen niin no way.
 6. Mitä toivot eniten tällä hetkellä?
- Et koeviikkoo ei olis olemassakaa ja ylppärit ois vast 10 vuoden pääst.
 7. Parasta kesässä 2013?
- Palkkapäivät ja ruoka. En oikeesti tiiä mitää ku olin vaa töis.
 8. Onko sinulla parasta ystävää? Ketä hän on?
- Jos vaa sanon ei ku en haluu asettaa ketää ykköseks ku oon nynny.
 9. Lempielokuva(t)?
- Tim Burtonin ohjaamat pääsee aika korkeil sijoil.
 10. Minne maahan voisit muuttaa?
- Ruotsiin. Olis varmaan helpompi vastata, jos olis käynyt useammassa maassa.
 11. Katsoitko yleisurheilun MM-kisoja 2013?
- Kyllä, ainakin keihäskisan ja vähän juoksuja.

maanantai 12. elokuuta 2013

Voih eih

Epätoivoinen huudahdus ja loma on loppu. Tämä on viimeinen päivä. Lomaa itselleni oikeasti kertyi ehkä viikko tai pari. Ja Helsingissä olen ehtinyt olemaan jo miltei kaksi vuorokautta. Noh, on ne työt ihan ok kun rahaa tuli aika kivoja summia, mutta kun eilenkin meni 60 euroa en oikeastaan tiedä mihin. Heräteostoksiin? Jotenkin sellainen tunne että näin saattoi käydä myös vuosi sitten. Tosin vuosi sitten hilasin itseni ensimmäisenä Helsinki-sunnuntainani kirkkoon. Ostin nyt sitten matkakortillekin kauden mutta pyllyni pysyy aika hyvin kiinni penkissä.

Tein kyllä kesälistan, mutta siitä suuri osa jäi toteuttamatta. Oikeastaan, suurin osa asioista ei vaadi toteutuakseen kesää, joten voin ihan hyvin yrittää jatkaa toteuttamista vaikka loppuvuoden. Tai loppulukioajan. Kai voin kesääni olla ihan tyytyväinen, se sisälsi mukavan työjakson Valmet Automotivella, ylitöitä jäätelökioskilla, opiskelukaverin vierailun Ugissa, wanhojenmekon saapumisen, hyvää ruokaa puoliskon luona, nachopizzaa, pari juustokakkua, kavereiden seuraa, juomapelin, sohvatorkkumisia, erimielisyyksiä ja sellaista kivaa läheisyyttä.

Tulevan syksyn tavoitteet:
- Nostaa ma fy ja ke numerot ysiin.
- Jouluna tilillä vielä vähintään 700e
- Pysyä nykyisissä mitoissa tai kaventua. Ihan vain mekon vuoksi.
- Stressata vähemmän.
- Jaksaa enemmän.

Koska olen tähän asti nätisti istunut sisällä, taitaa olla vihdoin aika nostaa se pylly penkistä.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Taas kaikki aivan upeasti ja mainiosti ja onnellisesti -postaus

Tällä viikolla oon tehny ylitöitä. Omien vuorojen lisäks sijaistanu kaks vuoroo, huomenna vielä kolmas. Sen jälkeen jäätelökioski vaihtuu autotehtaaksi ja työajat on  ma - pe klo 7 - 14 kahden viikon ajan. Jonkun mukaan pelkkää siivousta, kattoo ny. Sentään palkkapäivä maanantaina ja tilille pitäisi ilmaantua runsas 800e. Sillä ja autotehtaan parilla sadalla ja loppukesän kioskitöillä pitäisi elellä sitten ensi kevääseen asti. Onneksi vuodenvaihteessa alkaa tulla tukea lisää ja isoäiti varmaan maksaa vuokrasta puolet. Ja sit on ne puoliskon ruoat ku en itse tajua ostaa/tehdä mitään.

Työväsymyksestä ja kivuista huolimatta nyt on onnellinen fiilis. Kolme viikkoa kului omituisessa alakulossa, mutta nyt se on karannut jonnekin. Vaikkei puoliskoakaan näy kuin ehkä kerran pari viikossa.

Nyt on hyvä hetki olla onnellinen koska
- luotan puoliskooni. Sokeasti. Kun ei alkuvuodesta ollut luottamus ihan silleen ku oli menneisyysahdinko ja kaikkea.
- puolisko tulee syksyllä mun luo ja on enemmän ku vaan sen pöhnäsen viikon. Ja se on vaan niin parasta kun voi mennä jonkun kanssa nukkumaan ja herätä saman henkilön vierestä ja kun tulee koulusta kotiin, niin siellä on joku. Joku, jolle on väliä et kans tuun. Ei tarvitse olla yksin ja istua päivät pitkät koneella ja tuntea ettei ikinä saa mitään hyvää tehtyä.
- maanantaina en ole enää köyhä ja viikon päästä tulee tanssimekko. Materialismionnellisuus on kylä ihan mukavaa joskus.
- kädestä tulee verta eli olen siis elossa. En vain tiedä miksi sitä verta oikein tulee.